Unta palloon

Koivikon alla on ollut  hyvä nukkua nämä vuodet. Minnekkään ei onneksi ole oksat karkaamassa, mutta sänkykaupoille pitäisi päästä pikku hiljaa. 

Linnut, keitot ja A-kirjaimet

Sunnuntaisumpit. Kaffella Tulli ja Pakkahuoneella Design Weekin viimeisenä päivänä. Hokema oli tahdon tuon, tuon ja tuon. Poistuin kuitenkin vain ilmaisjulisteet kainalossa - tosin ahneena nappasin todella monta.
Siivekkäät. Habitaressa kurkkasin kattoa kohti. Jonkin messuosaston päällä lenteli ihanat valkoiset linnut. Inpiroituneena tästä tulevana perjantaina taiteillaan paperista kurkia.

Illanistujaiset. Hienoista hienoin pöytä oli tehty vanhasta aitan ovesta ja Hayn pukkijaloista.
Valaisin. Kaikki kohdallaan tässä kodissa.

Harha-askelia. Lounaalla eksyy lautasten ääreltä Missonin henkareille.
Sipulikeitto. Vuoden pahin ruoka on löytynyt. Täytyy löytää uusi resepti.

Herra Tilli. Annan naapuri on tiedossa.
Aaaaaah. A-kirjaimet sievässä rivissä.

Samat seinät joka syksy

Jotakuinkin joka syksy iskee sama vimma. Siihen kuuluu tavaroiden siirtely paikasta toiseen, kynttilöiden kaivaminen laatikoista, vilttien virittely sohvan päälle ja oikotien asuntosivuilla notkuminen. Kaiken kukkurana haaveilen jatkuvasti takasta - en siis kakluunista, vaan ihan rehdistä suomalaisesta takasta jossa voisi nakkeja lämmitellä - omia ja atrian.  Koska haave taitaa olla hieman hankala toteuttaa tähän hetkeen pienessä kaksiossa,  niin tässäpä aasin siltana on oiva tilaisuus ostaa takan paikkaajaksi lämmin villakangastakki. Sellainen oikein iso  ja hieman karheapintainen papparaistakki, jonka taskuissa voi kätösiä lämmitellä - kuten takan edessä konsanaan. Näytän teille sitten kuvan kun sellaisen löydän. Sitä odotellessa mennään Habitareen vuodattamaan hikipisaroita muiden kansalaisten keskelle viikonloppuna. Jotakin inspiroivaa odotan sieltä löytäväni, kerron sitten löysinkö sen.

Apua siskot!

  Nyt se on kulkaas suuri katastrofi! Suuri suuri kalabaliikki keskellä maanantaita!

Se on jännä juttu, että olen ennenkin mietiskellyt ja pohdiskellut asioita niin pitkään, että ohi on mennyt ja loppuun myyty. Nyt kävi niin David Ehrenstråhlen Paris-julisteelle. Olen nähnyt itseni jo sovittelemassa julistetta olohuoneen seinälle höyryävä teekuppi kourassa. Nyt tässä tuijottelen tyhjää seinää (teekään ei maistu) ja poljen jalkaa. Ei auta kiukuttelu, mutta blogissa ruikutus toivottavasti auttaisi.

Kuulutus kuuluukin: tietääkö joku mistä löytyisi iki-ihana Paris tai New York -juliste?
 

Tällä hetkellä on Bombay-posteria tarjolla.  Tietenkään se ei saa sydäntä lainkaan sykkimään. 

Vielä on vihreää

Viikko sitten saamani kukkakimppu on pikku hiljaa supistunut.  Maljakkokin on jo vaihtunut juomalasiin. En aio vieläkään luovuttaa - lähes kuivanut hortensia saa kaunistaa vielä viikonlopun.

Unelmien lakanat

Viime aikoina on tullut harvoin kannettua kameraa mukana. Huono juttu, täytyy ottaa ryhtiliike asian korjaamiseksi ja nostettava kamera taas olalle. Kyllähän keväästä 2012 tulee olla kuvamateriaalia mitä sitten myöhemmin voi tutkia ja päivitellä ruttuisena vanhana rouvana, että tuolloin oli vielä keväät lämpöisiä ja poskipäät sileitä. Ja kärsiihän tässä blogikin kun ei ole kuvia mitä ladata tänne. Onneksi on iso G joka auttaa. Googlaten löytyy herkkuja, eli Hayn herkullisia lakananoita. Kokonaisen kevään olen näistä haaveillut. Kunpa saisin iltaisin sukeltaa raikkaisiin ruutuihin ja heilutella mintunvärisiä varpaankynsiä peiton alta. Ne sopisivat täydellisesti tuohon, varmasti täydelliseen keltasävyiseen lakanaan. Ja lauantai-aamuna, silloin joisin raidallisella pillillä punaisista viinimarjoista tehtyä smoothieta, punasävyisen lakanan alla. Miten sitten tehdä haaveista totta, miten saada viikattua keltasävyiset ruudut omaan makuuhuoneeseen? Yhdellä lakanasetillä ei pärjää, kaksi ihmistä tarvitsee kaksi tyynyä (oikeasti neljä) – ja kaksi peittoa - ja voi kauhistus mitä ne maksavat. Ei auta kun jatkaa haaveilua, sillä tällä hetkellä rahat riittäisivät ehkä yhteen tyynyliinaan.
Kuvat: www.finnishdesignshop.fi

Puusta pitkään

 Täällä on puuta pitkin pientä kotia. Se lämmittää, se rauhottaa ja ehkä se vähän tylsistyttääkin. Mietin maalaisiko pöydän pinnan valkoiseksi. Uusi vuodenaika, uusi pinta.

Pehmeät hitit

Ihan kohta ikkunat lähtee kirkkaiksi ja villapaidat muuttaa ylähyllylle. Uusi vuodenaika taas. Sitä voi juhlia vaikka tyynyillä. Jos uusia, ihania ja värikkäitä tahtoo, niin Envelopista löytyy.



www.envelop.eu

Ei lainkaan puisevaa

Olen käynyt aina aivan kuumana maatuskoihin. Pum pum pum, sydän  sykkii myös näille puutyypeille. Hurjan veikeitä. Ingela Arrhenius osaa nämä jutut - ja vähän muutakin.

Sunnuntaina tie toi tänne

Minä pidän kyläilyistä, enkä koskaan kieltäydy tulisesta ruoasta pakkaspäivänä.

Tunnelma kohdallaan

Korkealla kalliolla, ylimmäisessä kerroksessa on ihana pikku koti. Siellä natisevan lautalattian yllä on miljoona aarretta  ja mustalla ruokapöydällä vadilinen sushia.

Tuoli joka kaapattin kyytiin

Nämä kaksi kuvaa ovat viime keväältä. En muista kerroinko tuosta roskalav alta pelastetusta pinnatuolista. Löysin sen Merihakalaisen sisäpihan lavalta - jalat sojottamassa vinksin vonksin runkopatjan välistä. Tuoleja oli kaksi, mutta toinen jäi kyydistä, sillä mies painoi kaasua kun ensimmäisen olin sullonut kyytiin. No arvaatte varmaan, että tästä asiasta on jo käyty parit tiukat keskustelut. Ensinnäkin tuoli pariskuntia ei noin vain voi erottaa toisistaan ja tuollaiset aarteet pelastetaan vaikka olisi kuinka kiire tai nälkä tai vessahätä.

Nyt tuo poloinen tuoliparin puolikas on sitten vihdoin hiottu ja maalattu uudestaan valkoiseksi. Hioin käsin pari kertaa ja maalasin kolme kierrosta. Olisi pitänyt hioa vieläkin huolellisemmin,  sillä vähän jäi sellaista epätasaista pintaa joihinkin kohtiin. Ja niitä kuviahan minulla ei teille ole tästä lopputuloksesta. Huomenna kello kahdeksan asia on ehkä korjattu. Olen vähän väijynyt tuosta keltaisesta raamatusta sitä Hullujen Päivien kameraa. Meinaan ihan laittaa kellon soimaan seitsemäksi ja rientää tekemään täsmäiskun kameraosastolle.

Teeman uudet kuviot

Teemaan on tullut uudet kolmen kuvion tarjoilusetit. Pienille kupposille ja vadeille löytyy aina käyttöä, varsinkin näin kivoille muodoille, sanon minä. Mutta mitäköhän sanoo Kaitsu haudassaan...


Kuvat:Iittala

Oi onnea varpaiden alla

Arvaatteko mitä ihanaa kannoin kotiini Kaapelin Design Marketista?

Kori

Rantasalmen markkinoilla seisoi paikallinen savolaismies myymässä itse punottuja koreja. Suuresta valikoimasta valitsin sen kepeimmän ja vaaleimman. Suomalaista käsityötä, 15 euroa. Harmittaa etten ostanut kahta.

Pionin rakastaja

Juhannuksena oli mökin ruokapöydällä pionin oksa. Pihalta taitettu ja veteen nostettu. Kepeä ja kaunis – täynnä lumoavaa kerrosta.  Kukista kaunein.

Roikkuvat yrtit

Näyttääpä hyvältä ja kuullostaapa toimivalta.  Kelpuuttaisin mielelläni pari kappaletta Boskken vaijerin päässä roikkuvia ruukkuja kotiini. Ennen kun yrtit saapuvat lentämään keittiön ylle, kuulisin mielellään kokemuksia. Roikkuuko jonkin kotona basillikat katosta ja meneekö mullat lattialle?

Kuvat: http://www.boskke.com/

Hyväksi todettu

Nyt meillä on matto lattialla. Puolentoista vuoden pähkäily päättyi siihen, että olohuoneen lattialle laskettiin vanha paperinaru-mattoni. Tässä kohtaa voi miettiä, että olenkohan mahdollisesti henkilö jolla on vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka tämän hetkiseen kotiimme muuttaessa olin vahvasti sitä mieltä, että mitään mattoahan meille ei sitten tule.  Jossain kohtaa alkoi lattia näyttämään ja tuntumaan jalkapohjien alla siltä, että matto olisikin ihan passeli juttu. Sitten sitä oikeaa ei vain löytynyt, tai löytyihän sitä jotakin mutta ei valitettavasti tarpeeksi rahaa kukkarosta. Näin sitä sitten päätyi mattoasia hetkeksi jäähylle. Asia palasi ajankohtaiseksi kun tajusin äskettäin, kuinka lattia on  alkanut näyttämään kuluneelta. Ja ratkaisu ongelmaan – se oli vanha Woodnotesin mattoni joka kaivettiin säilöstä päivän valoon. Paperinaru-matto palveli Töölön kodissa aikoinaan viitisen vuotta ja on kieltämättä vähän menettänyt ryhtiään ajan kuluessa. Pesumoka omasta takaa on myös venyttänyt pituutta. Siinä se nyt kuitenkin on ja me viihdytään yhdessä!

Jottei liian helpolla mennä ja aivosolut pysyy käynnissä – nyt olen alkanut ihastelemaan mm. Tikaun tarjontaa. 

Pöytäliinan tarina

Viime syksynä Marimekon Ysmyistä lähti matkaani kolme metriä vaatekangasta. Kolmen euron metrihinta hämäsi ja olin varma että tästä ommellaan omin kätösin raikas kesämekko. Nyt kevääseen mennessä en osaa vieläkään ommella, en omista sitä ompelukonettakaan ja kuosissakin taitaa olla liikaa kaikkea ollakseen sopiva mekkoon.  Niinpä kankaan tarina muuttui tänään mekosta pöytäliinaksi. Ihan sellaisenaan, huolittelemattomine reunoineen se pääsi puupöydälle ja sai huikean kunnian olla ensimmäinen pöytäliinani ikinä. Pikkaisen joustava ja tukeva kangas ei tosin oikein laskeudu, varsinkin kun kolmesta metristä riittää taiteltavaa lyhyemmän pöydän päälle.  Silitysrautaa vaan kaapista esiin – se saattaisi pelastaa paljon.

Tietääkö joku muuten kankaan nimen tai suunnittelijan? En tajunnut edes kysyä myyjältä - innokas, sisäinen ompelijani vei kaiken huomion.

Kylässä Töölössä

Veljellä on tulppaanit kattilassa ja katit pöydällä.