Moi!

 

Kulmat on vähän alaspäin, me kun ei tykätä vapusta. Ainakaan tänä vuonna.

Remminilkat

Omistan kolmet remmikengät. Ne ovat kaikki kengistäni rakkaimpia ja kesäisin ahkerasti jalassa. Remmillisten kenkien hyvä puoli on se, että kovassa menossa ne pysyvät jaloissa. Ovat siis parhaimmillaan tanssiessa ja kesäkaduilla juostessa. Mielestäni ne tekevät myös jaloista siromman oloiset - ainakin minun koivistani. Se, että joku on erehtynyt väittämään remmikenkien olevan epäeduksi jalan pituudelle on silkkaa pötypuhetta. Pyh sanon tuollaisille valheille!

Silmiini osui Vagabondin kevätkorot. Pehmeän siniset remmikengät.  Ovatpas ne söpöt kaverukset!

Kaikki soseeks!

Muistatteko kun syksyllä haaveilin Kitchen Aidin -tehosekottimista. Niin siinä sitten kävi, että musta versio saapui kettiöömme vuoden lopulla. Halleluja, mikä vehje se onkaan! Voin sanoa, että olen koko sydämeni kyllyydestä soseuttanut, vatkannut, murskannut, pilkkonut ja sekoittanut. Olen lähes jokaisen päivän aloittanut smoothiella, tehnyt elämäni ensimmäisiä sosekeittoja, murskannut jäätä ja soseuttanut marjoja. Ongelma onkin vähän siinä etten malta antaa koneen levätä - olen jatkuvasti tunkemassa kaikennäköistä sapuskaa sinne. Eli tästä voi päätellä koneen olevan meillä selkeästi tehokäytössä (toisin on nypynpoistajalla asiat).

Suursuosikkini on edelleen aamusmoothiet (ilta- ja päiväsmoothiet myös). Kiitos äidin - pakkanen pullistelee edelleen viime kesän satoa. Sen kun heittää lasikannuun jonkin sortin marjoja tai hedelmiä, ehkä pähkinöitä tai leseitä, päälle jugurttia ja hieman hunajaa - ja siinä se on, valmis.

Kova juttu on myös tahnat ja erilaiset töhnät. Kone tekee ihanteellista koostumusta ja olen syönyt elämäni parhaat pestot tänä talvena. Reseptiä tästä pukkaa myöhemmin.

Tämä on siis ylistystä Kitchen Aidin puolesta. Mutta mitäpä sitä sanoa muuta, kun on ollut tyytyväinen kaikkeen – tehoon, muotoiluun ja erityisesti siihen, että konetta on tullut koko rahan edestä käytettyä.

Seuraavaan kotiin sitten hommataan Kitchen Aidin Artisan-yleiskone. Se vaatiikin jo tilavamman keittiön ja enemmän rahaa. Kumpaakaan ei nyt just ole.

Simppapullo

Tuli ostettua Lasipalatsin Maatilatorilta pullollinen simaa.
Maistuu lapsuudelle. Hyvää tämä on, paitsi rusinat. Ne on pahoja.

Kas näin heiluu laukku

Hermésin ns. Kelly-laukku huudettiin 1 850 eurolla sunnuntaina Helsingissä pidetyssä Bukowskin huutokaupassa. Huutomaksuineen nahkainen laukku maksoi 2 150 euroa, vaikka siitä puuttuvat lukko ja avaimet. Laukun Bukowskille myyntiin antanut nainen voi olla onnellinen: hän oli löytänyt sen kirpputorilaatikosta liinavaatteiden joukosta.

HS 18.4.2010  

Alankin tästä kaivelemaan kirppislaatikoita.
Jos vaikka tipahtaisi sieltä lumppujen seasta ihana Mhann-laukku jos toinenkin.  

Taitaa olla niin, että on hyvä pistää myös suunnitelma B täytäntöön.
Se on vanha hillopurkki johon säästän veskaa varten.

Huomio kanssa asuva henkilö ja muu meillä liikuskeleva poppoo -  saatte ihan vapaasti myös sujauttaa euroja purnukkaan. Tavoitteena on saada ennen lomia olalle ruskea tai harmaa ihanuus. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat: Lumi, Mhann

Pari pientä juttua vaan

Siinä on Hullujen Päivien halppisbasillikat. Äiti toi kaksi punttia. Pistin purkkiin, maailman parhaimpaan tomaattimurskapurkkiin. Voikoon siinä hyvin ja tehköön pastastani maukkaampaa.

Uudet tossut. Hulluilta päiviltä nekin. Halvat mallikappaleet, se sopii minulle. Muuten en tiedä tykkäänkö näistä. Olen ollut niin pitkään Converseille lojaali. Pitää pureskella asiaa.

Kokeilin muuten keskittää näitä leipätekstejä.  Täytyisi pistää kevään kunniaksi koko blogin ulkoasu remppaan.

Öhöm

Meillä on kotona tälläistä. Sanon öhöm. Kaunis valkoinen lattia on täynnä pahoja työkaluja, jotka tekevät ilkeää jälkeä. Öhöm. Yritän olla kiva ja ymmärtää satunnaisia fillarin huoltoparkkeja olohuoneessa. Katsotaan kuinka kauan. Öljyt lattiassa kiristää mieltä, sanon minä.

Tässä äsken tarmokkaana päätin pestä ja kiilottaa keittiön tiskialtaan. Näppäränä neitinä keksin, että kloridiahan sinne laitetaan. Puoli pullollista altaaseen ja muutama tippa ohi. Tarkemmin sanottuna 6 pisaraa uudelle koltulle. Pilalle meni. Harmittaa. Allas kyllä kiiltää, laiha lohtu se.

Ja pyöräkin kuulemma pelittää. Huomenna mekko-ostokseille. Eiku Hulluille Päiville. Tai molemmille.

Kesä kattilassa

Hackmanilta tuli markkinoille emalinen kesäkattila. Veikeä. Tämän kanssa mennään kesälaitumille perunoita keittelemään. Sanoisin myös, että mainio lomatuliainen mökille. Tykkään.

Helsinki-Riihimäki-Porvoo

Maakuntamatkailua aurinkoisena lauantaina. Ihanaa meininkiä. Se on kohti kesää siis!

Retken ensimmäinen etappi oli Riihimäki. Kierrettiin kirpputoreja ja toivottiin löytyvän lasia - vanhoja purkkeja, maljakoita ja pulloja. Noh, melkoisen laihaksi jäi saalis kaupungista jossa lasia valmistettiin 90 vuotta.


Raitajakku. Hankala tähän on säilöä muroja.

Matkaseuralaisen kommentti:
-Sopii tohon Westend-tukkaan.
-???



Vanha keittiöpurkki. Iso. Taas yksi lisää muiden rakkaiden joukkoon. Jee.


Laku-suklaata. Nam nam. Hyvä tehtaanmyymälä, sillä siellä sopi maistella mahan täyteen.


Isokokoinen L-kirjain. Siinäpä se. Minun aakkonen.

Ensi kerralla liikenteeseen sitten kukon laulun aikaan. Niin se vaan on, että kaikki ne kivat romuliikkeet ja kirpparit sulkevat ovensa jo kahdelta. Niinpä nytkin oli todettava ripoja vedellessä että kiinni on. Jonkinlainen saalis silti tuossa, mutta mikä kivointa - tuli vietettyä letkeä kevätpäivä muilla mailla.

Nyt nopeat päikkärit, sitten kuohuviini kainalossa Espooseen ystävän pikkuista koiraa paijaamaan. Hei hei!

Bakerella

Ystävä vinkkasi jenkkiläisestä Bakerella-blogista. Melkoisia tekeleitä näkyy suoltavan tämä mamma kotiuunistaan. Minun makuuni ovat liian elintarvikeväreillä sotkettuja, mutta pellillisen nappeja voisin vapaapäivien kunniaksi pyöräyttää.


Arvontaa naapurissa, Musta Tuntuu -blogisessa! Osallistukaa! Hop hop!

Tavatkaa Hermanni!

Vielä tovi sitten en omistanut sopivaa laukkua viikonloppu-matkoille. Haalin reissun tullessa kamani joko liian isoon säkkiin tai useampaan nyssäkkään. Huonoja vaihtoehtoja molemmat. Nyt onkin asia toisin. Eräänä lauantaina hilppasin naapuri-Uffin läpi ja siinä se möllötti - täydellinen viikonloppulaukku. Kerrankin näin onnekkaasti! Kotona saalista tutkiessa löytyi bonuksena yhdestä laukun lukuisista taskuista vanha SYP:n kynä. Tiedättekö sellaisen jossa kynä on ketjulla kiinni telineessä. Noh, siitäpä en tykkää, mutta laukusta valtavasti. Niin paljon, että annoin sille nimen. Saanko esitellä - tässä Herra Hermanni.


Huomio mukavat ihmiset - järjestäkää pian ihania viikonloppumatkoja! Minä ja Hermanni ilmottaudumme mukaan! Aiomme nimittäin kerätä tulevana kesänä kosolti yhteisiä muistoja.

Pääsiäismailla

Neljä päivää mökillä. Takkuja tukassa ja lämpöiset villasukat jalassa. Ihania aamupannareita auringon valossa. Viinilasin jättämiä renkaita pöydänpinnassa. Naurua. Sellaisia asioita tulee mieleen neljästä päivästä.