Kirpakat suosikit

Talvi se kohta tulloo ja sitrushetelmät vyöryvät kotiin. Nyt on limet lokakuussa vadilla. Syksyn puhutuin resepti – Hannan avokadopasta on päätynyt omalle lautasellekkin jo pariin otteeseen. Kuten kuvasta näkyy, mitään kuvattavaa ei jäänyt.

Pyöri metsässä

Sieniä siellä, sieniä täällä, sieni joka metsän päällä. Kanttarellit Nuuksiosta, loput K-kaupasta.

Pitkän tauon jälkeen avokadot maistuvat jälleen jumalaisilta.

Ravintolapäivässä

Ruttopuistossa, Soppatykin luona kuhisi. Kalakeitto oli menestys.

Mis mun melonit on?

Tiedättekö mitä naisihmiselle tapahtuu jos se syö joka ikinen päivä puolikkaan vesimeloonin? Tahtoisinpa sen tietää, sillä tänä kesänä jääkaappikylmää meloonia uponnut kilotolkulla. Kurkisteleekohan kurkusta syyskuussa meloonipuu? Ihanien vesimeloonien kunniaksi laitoin melonikynnetkin.

Äidit kävi kylässä

Pyörin keittiössä yli viisi tuntia. Hyvin meni jokainen ruokalaji ja onnistuin jopa pitämään uppomunat kassassa vaikka ajoitus parsojen kanssa meni vähän hutiin.  Äitien lisäksi kakku oli success, ensi vuonna uusiksi.

Kaali kuppiin kopsahtaa

Olen elänyt koko keskiviikon maanantaita. Yksi vapaapäivä ja koko pää sekaisin. Kun oma kaali ei pysy kasassa niin mikäs sen sopivampaa kun napata Hannalta resepti. Ohjeesta syntyi vallattoman hyvää kaalisalaattia. Itse lorautin vähän liikaa sinappia ja kaalitkin suikaloin aika rouhesti. Ensi kerralla sitten viilaillaan niitä sievempiä suikaleita.

Keltainen aamusmoothie

Pim*

Viiden päivän aikana olen käynyt kerran ulkona, kun maanantaina kävelin lääkäriin. Kaikkien aikojen sisälläolo ennätys.  Juuri ja juuri pystyy joskus baari-illan jälkitunnelmissa viettämään yhden päivän maailmalta piilossa, ilman raitista ilmaa. Hulluus on lähellä, katselin tuossa kello kahdentoista aikaan nautitun aamiaisen lomassa satuhäitä areenasta.

* Ääni joka kuuluu pään sisältä. 

Pikkasen valkoinen uusi vuosi

Vuodenvaihde oli lämmin ja täynnä ruokaa. Se vietettiin Tahkovuoren juurella tutussa mökissä harmaat villasukat jalassa ja punaviinit lasissa. Rinteitä oli auki kolme kappaletta – jäisiä ja niin täynnä väkeä, että ahdisti. Hissijonot olivat sitä luokkaa, että jos olisi halunnut pitää möhömahan lämpöisenä olisi täytynyt ihan omia minttukaakaota siinä seisoskellessa nauttia. Sellaista pientä termaria ei skimpahousujeni taskuista löytynyt joten tyydyin nauttimaan rinneravintolan tarjoamaa minttukaakaota hintaan 8,90. Kyllä kaakaonkeittelijän kelpaa noilla taksoilla sitä valmistazzaa valuttaa hikisestä koneesta ja lisätä päälle sitä muotovaahdon näköistä valmiskermaa. Pientä katkeruutta kaakaonvaluttajaan lukuun ottamatta minun miniloma oli oikein onnistunut ja erityis-maininnan ansaitsee Hannes-herran perjantaina valmistama urbaani rosvopaisti. Voi pojat - miten järkyttävän hyvää se olikaan!

Aurinko muutti lautaselle

Tammikuun ensimmäinen säkkipimeä ja sateinen viikko startattiin chilisellä linssikeitolla. Keittiönkaapeista löytyneistä aineksista syntyi elämäni paras linssikeitto. Kurkuma - uusi ystäväni teki terää keittoon ja valloitti keltaisella värillillään koko kurjan maanantain.

Missä on sydäri, lautasellahan se

Ajeltiin eilen illalla Tahkolta kotiin. Helmisimpukka, tuo maanteiden ruokakeidas tarjosi illan kepeän ruokaelämyksen.

Hyvää Joulua!

Piparkakut ovat tänä vuonna tuollaisia. Jättikokoisia ja täynnä runsaalla ranteella puristettua kuorrutetta. Pistin sellofaanin ja annoin eteenpäin.

Äsken tuli valmista paketointitehtaalla, nyt ne on kaikki valmiit. Piti vähän ohjailla tässä kaksiossa ylimääräistä silmäparia - silmät kiinni nyt ja katsot sinne nurkkaan puoli tuntia. Paketointi on lempparipuuhaa ja koska sitä on tullut ihan työkseen joskus tehtyä, niin sitähän ollaan aika tarkkoja miten kulmat taitellaan ja minkalaisella määrällä paperia mennään. Kaikista kamalintahan on jos ahnehtii paperia liian ison arkin, silloin ei tule siistiä jälkea, tiedoksi vaan.

Tänään on myös elämäni ensimmäinen kondensoitu-maito ostettu kaupasta ja siitä pykätty jännärikakku. Jännäri siksi, että luulin sen olevan valkoista - maidon siis. Olikin ruskeaa tahmaa ja nyt jännätään miltä moinen kakku aamuisella näyttää. Koska olen aaton jälkiruoka-vastaava niin voi itse päättää mitä pöytään nousee.  Key lime pie on tänä vuonna valintani ja syy on se, että tuo ihmemaito on vieras asia omassa keittiössä. Nyt tuli hyvä syy kokeilla. Ei niin suomalaista eikä niin jouluista, mutta saletisi hyvää.

Ihanaa aatonvastaista yötä muruset. Minä se kömmin kohta nukkumaan, aamulla starttaa auto tuohon naapurikaupunkiin riisipuurolle. Siitä sitten toiseen naapurikaupunkiin, eli ihan tässä kulmilla tonttuillaan.

Nauttikaa - kaunista Joulua.

Sydän sanoo pumpum

Viikko sitten sain kuoren missä luvattiin joulukuun ensimmäisen kunniaksi inkiväärin tuoksuista kaali-katkarapuwokkia. Nyt seitsemänteen päivään mennessä olen saanut namusia, kynttilöitä, kupillisen maitokahvia sekä banaaneja (!!!). Arvatkaa vaan onko moinen erikois-joulukalenteri piristänyt arkea. Ja tuo inkiväärinen kaalihässäkkä oli mielettömän hyvää! Wokattu kaali toi sen osuvan makeuden mukaan ja chili antoi sopivasti potkua. 

Joulukuu voisi tänä vuonna olla vähän pidempi.

Kot kot suoraan sydämeen

 

Viikonloppuaamuisin,  kun ei ole kiirus yhtään mihinkään – silloin voi paistella sydämen muotoisia munia.

Lamakauden satoa

Appelsiinitt tehosekoittimeen ja vähän vettä perään. Värit ei näemmä ole arvossaan tänä syksynä.  Hyvää huomenta teillekkin!

Bataatti, tuo tuntematon möhkäle

Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa bataatin. Kysyin samassa kodissa asuvalta tyypiltä onko meillä joskus syöty bataattia ja vastaus oli EH. Ilmeisesti se on salakieltä, mutta tarkoittaa että EI - ei olla  bataattia valmistettu. Muistelen joskus elämäni varrella jonkun tarjonneen minulle bataattiranskalaisia, sellaisia ihania, mausteisia kavereita. Googlesta reseptiä jahdatessa selvisi, että peruna-ranskalaisten rapeutta on lähes mahdotonta saada onnistumaan bataatin kanssa. Jossakin reseptissä neuvottiin, että rapeus saattaapi onnistua jos levittää hyvin vatkattua valkuaisvaahtoa bataatin pintaan. Kuullosti kyllä melko omituiselta, mutta mikäpä minä bataatti-noviisi olen kulmia nostelemaan. Rohkeasti pistin valkuisia vaahdoten, mutta se rapeus - sehän kusahti täysin.  Satunnaista lötköyttä lukuunottamatta oikein maukasta bataattia tuli uunista ulos.


Pellillinen ei niin rapeita bataatti-ranskalaisia

• 2 pientä bataattia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 munanvalkuiainen
• murskattua valkosipulia
• juustokuminaa
• chilijauhetta
• pippuria
• suolaa

Bataatti paloiksi, viipaleiksi tai lohkoiksi.
Batattipalojen päälle öljyä sekä murskattua valkosipulia. Tavara leivinpaperin päällä uuniin, jossa asteita 225.
Valkuainen vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekaan lisätään mausteet.
Bataatit ulos uunista ja päälle sivellään vikkelästi valkuais-mauste vaahto.
Bataatit takaisin uuniin ja paistetaan vajaa puolisen tuntia.
Suolaa päälle ja seuraksi dippiä.

Hyi täällä haisee kaali!

 Olen kaalihullu joka keittelee kaalikeitoksiaan usein. Nyt on minulle ja muille kaalihulluille ilmestynyt sopiva kirja - Pieni suuri kaali.  Kansien välistä löytyy yli 80 reseptiä kaaliruokiin. Ihanaa, kohta meillä haisee taas kaali!



Pieni suuri kaali nostaa lehtiensä suojiin kääriytyneen raaka-aineen ansaitsemaansa arvoon.
-Kirstilä, Kalle

Mummoankan piiras

Omenapiirakka on asia joka maistuu aina. Tähän listaan kuuluu tietenkin lukemattomia makuja, mutta nyt keskitytään omenapiirakkaan. Usein sitä jämähtää samoihin keitoksiin ja turvallisiin, hyväksi todettuihin resepteihin. Päätin kokeilla jotain muuta ja se muuta oli mummoankan omenapiirakka. Tiedättehän sen amerikkalaisen, taikinakuorellisen piirakan joka laitetaan jäähtymään ikkunalaudalle ruudullisen keittiöpyyhkeen alle.

Resepti haun tuloksena päätin seurata Hesarin ohjetta. Olen vähän sitä mieltä, että ruokatorstain ohjeet ovat aina melko hyviä ja pidän siitä että kauden tuotteet on nostettuna esille.  Ensimmäinen asiahan joka amerikkaisesta omenapiirakasta tulee mieleen on se taikinakansi ja toinen on aaltoileva reuna vuoassa. Eihän sellaista vuokaa minun kaapistani löydy, enkä tässä asiassa sortunut Herra Stockmannin pelastukseen. Pistin leipoen ihan perusvuokaan, matalaan ja rumaan koko kansan pyrexiin. Piirakan ulkonäkö ja mehevyys sai tästä siipeensä. Korkea reuna olisi varmasti pitänyt sisuksen kosteampana ja ulkonäkö - se ei tällä kertaa ihan kohdannut  mielikuvaa siellä ikkunaraossa jäähtyvästä piirakasta.  Virhe taisi käydä siinä etten noudattanut ohjetta ja käyttänyt Granny Smith-lajiketta. Pistin paloiksi maalta tuotuja, jauhoisia, mutta kauniita punaisai omenia. Hapan lajike olisi saattanut taittaa makeutta. Sillä makeaahan tästä tuli, todella makiaa. Silti, suosittelen teitä leipomaan tätä, herkullista se on.

Ja tässäpä teille yllättävä tarjoiluehdotus.

Sitruunamelissa

 Katselin tässä koneelta kuvia. Sinne oli tallentunut muutama kuva sitruunamelissasta, sellaisesta ihan tavallisesta järvisuomen (vai onko se jauheliha-merkki) sitruunamelissasta. Kun ei oikein muuten nyt juttu luista, niin päätin pamauttaa kuvat tänne ja esittää teille kysymyksen - mitä te teette sitruunamelissasta? Ja vastaus ei saa olla - koristelen jäätelöannoksen.