Uusi valonlähde

Meille kotiutui alennusmyynneistä musta Habitatin photographic-valaisin. Olisin ostanut kaksikin, mutta joku viepas oli ehtinyt tyhjentää Stockan hyllyn ja jättää jäljelle vain yksinäisen mallikappaleen.  Onneksi sain sentään edes tämän yhden hurmaamaan kirjatoukan nurkkaa aka sohvaperunan sijaa olkkarin pimeimmässä nurkassa. Kahdella valaisimella oltaisiin menty makkarin puolelle ja saatu vihdoin molemmille omat lukulamput sinnekkin. Nyt ei menty.

Poks poks yhtenään

Palaako teilläkin Clas Ohlsonin hehkulamput ennätystahdilla loppuun? Kyllä nyt taas vähän ärsyttää.

Huolista viis!

Jotain asioita on vaan pakko tehdä. Ensinnäkin tänään oli pakko palata kesälomalta töihin ja toiseksi oli pakko käydä ostamassa valaisin. Nyt kun kissanpäivät ovat ohi eikä voi enää lorvia ilman kelloa, pitää keksiä laastareita arkikipuihin. Tänään se oli oikein ihana valaisinlöytö. Ja arvatkaa miten halpa se oli, kolmisentoista euroa. Mustat valaisimet eivät olleet vielä saapuneet kauppaan, joten ostin valkoisen. Mustankin haluan - makuuhuoneen kirjapinon viereen. Jotta näkee pussailla ja laskea kalenterista päiviä seuraavaan lomaan.

Koululaisvalaisimet Sokokselta.

Jos päivät pitenevät

Kevättä puskee almanakan mukaan. Ikkunasta kun ulos katsoo en usko kinosten sulaneen ennen juhannusta. Siksipä sopii katsella talvijuttuja, eli kynttilänjalkoja. Iittalan Lantern on mielettömän upea. Näyttävä ja herkkä taidelasi istuisi ruokapöydälle tai vanhalle ikkunalaudalle. Mutta jos vaihtoehtona olisi kevätsäätä ja tuoreen ruohon tuoksua, vaihtaisin Lanternan näihin alta aikayksikön.

Kuva: Iittala

Johtoa

Jos joku päivä kukkaroni suvaitsisi pullistua, kantaisin tämän valaisimen kotiini. Simppeli, mutta vahva Cord-jalkalamppu tekisi makuuhuoneestani ehyemmän - ja valoisamman.
Jatkakaamme pullistuvien kukkaroiden odottelua.

Punainen johto ja muutama muu

Kuinkas sitten kävikään. Eilinen koti-ilta suunnitelma tyssäsi siihen enterin -painallukseen; hilppasin Coronaan yhdelle viinilasille - päädyin Looseen tanssimaan loppuun asti. Hullun hauskaa oli ja eiliset maratonpäikkärit saivat minut jopa nousemaan melko reippaana alekierrokselle. Kannatti nousta, sillä alelaareilta matkaan lähti Habitatin Verona-lamppu puoli-ilmaiseksi sekä Zarasta villakangastakki. Takista en ihan varma ole, mutta Verona on uusi rakkauteni. Kotona on ollut jatkuva hämärä, johtuen pelkästään jo valaisimien vähyydestä. Kynttilöillähän olen sitä yrittänyt paikkailla. Tunnelmallista ja lämpöistä, mutta otsassa alkaa olla uusia ryppyjä jatkuvasta siristelystä. Nyt saatiin pikkaisen helpotusta. Ihana uusi ystävä pääsee pöydälle kunniapaikalle. Kynttilöitä aion silti polttaa.



Minä hyppään huomenna Rooman koneeseen - viikon päästä takaisin sorvin ääressä. Ihanaa alkavaa viikkoa ihmiset ja onnellista vuodenvaihdetta!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Valonlähde

Seppo Kohon Secto saa sydämen pomppimaan kahta sataa. Kaksin kappalein niitä tarvitsen ruokapöytäni päälle. Tällä hetkellä ruokailunurkassa vallitsee sellainen pimeys, ettei tusina kynttilöitäkään valaise tarpeeksi. Sectoilla näkisi mitä suuhunsa laittaisi. Kuvassa seinällä näkyvät oksat ovat jo vähän liikaa. Jos makuuhuoneessa herätään koivutapetin alta (toivottavasti herra tapetintekijä toimittaa meille pari rullaa pikimmiten), saavat muut tilat olla ilman runkoja ja varpuja. Muutenkin suhteeni seinätarroihin on vielä selvittämättä. Mitä ne oikein ovat? Voipi kyllä olla, että henkilö (allekirjoittanut) joka ennen piti tapetteja vastenmielisinä, leikkelee seuraavaksi tarroja. Tai sitten ei.