Retki

Nuuksion metsissä oli vielä melko talvista. Palelin liian kepeissä vaatteissani ja kannoin koivunoksat kotiin. Eteisessä haisee savulta ja tuijottelen risunpäitä - josko silmut aukeavaisivat kohta.

Kohta nähdään!

Tuleva mamma sanoi kuvasta, että varpaita selvästi jännittää kamalasti. Niin minuakin, sillä ihan kohta minä tätiydyn!

Pikkasen valkoinen uusi vuosi

Vuodenvaihde oli lämmin ja täynnä ruokaa. Se vietettiin Tahkovuoren juurella tutussa mökissä harmaat villasukat jalassa ja punaviinit lasissa. Rinteitä oli auki kolme kappaletta – jäisiä ja niin täynnä väkeä, että ahdisti. Hissijonot olivat sitä luokkaa, että jos olisi halunnut pitää möhömahan lämpöisenä olisi täytynyt ihan omia minttukaakaota siinä seisoskellessa nauttia. Sellaista pientä termaria ei skimpahousujeni taskuista löytynyt joten tyydyin nauttimaan rinneravintolan tarjoamaa minttukaakaota hintaan 8,90. Kyllä kaakaonkeittelijän kelpaa noilla taksoilla sitä valmistazzaa valuttaa hikisestä koneesta ja lisätä päälle sitä muotovaahdon näköistä valmiskermaa. Pientä katkeruutta kaakaonvaluttajaan lukuun ottamatta minun miniloma oli oikein onnistunut ja erityis-maininnan ansaitsee Hannes-herran perjantaina valmistama urbaani rosvopaisti. Voi pojat - miten järkyttävän hyvää se olikaan!

Sunnuntaina ehtii

Vaikka nukkuisi sunnuntaina puolille päivin niin hyvin ehtii vielä päivään kiinni. Mutteripannu tulelle ja pikasuihkun kautta ystävän kaulaan kiinni. Harmaa mukulakatu vei We Got Beefin joulumarkkinoille josta lähti pukinkonttiin pari Kaksittvån juttua - olisi voinut lähteä vähän enemmänkin jos olisi tajunnut sitä käteistä ottaa mukaan.  Cafe Torrefazionessa pääsi kerrankin ikkunan viereen istumaan ja vakoilemaan latet huulilla Aleksilla köpsötteleviä ihmisiä. On se vaan mahti-kahvila, kunhan sisään mahtuu ja tuolin saa alleen.  Kluuvin alakerrassa oli markkinameininkiä ja yläkerran Hiilessä ihanaa glögiä. Parasta päivässä oli kuitenkin se viisi tuntia ihanaa seuraa ystävästä jota näkee niin vähän ja kohta vieläkin vähemmän - sinne se painelee muille maille passi taskussa.

Kuusi kuvaa viikolta

Kännykkä tallensi hetken The Huoneessa, siinä Eerikinkadun hurmaavassa teekaupassa. Työkamun kanssa eksyttiin lounastauolla spontaaneille teeostoksille. Kaunis tila ja aivan ihanat paperipussit hyllyillä, omat liptontraumat karisi pois siinä niitä lajitelmia tuoksutellessa. Kaffetyttökin voi löytää mukistaan ihanaa teetä. En olisi uskonut.

Perjantaiaamu Etelärannassa. En oikeastaan ikinä liiku näillä kulmilla arkiaamuina. Kostea ja raikas meriaamu oli ihana, samoin se kauppahallin tiskiltä noudettu sushilounas. Koko päivä poissa toimistolta – sangen piristävää.

Varpaat ja pyykkiteline. Jälkimmäinen on ehdottomasti kodin ärsyttävävin tavara. Pyykkiteline on levällään keskellä olkkaria monta kertaa viikossa. Siinä ne märät kalsarit roikkuu ja vieraat astelee sisään. Ihan syvätä koko pyykin kuivatus! Ja kuinka väärin onkaan se, että pyykkiteline on olohuoneessa keskeisimmässä roolissa! Raivoa!

Lauantaina Ruttopuistossa. Iisa ja pyörä kävivät kanssani Kaivarin Kanuunassa.  Syötiin pullaa ja tehtiin löytöjä. Niin ihanaa ja leppoisaa, ettei edes pyykkiteline olisi horjuttanut rauhallista lauantai-päivän eloa.

Heinola 7.7.2011

Heinäkuussa, lämpöisenä kesäyönä – pojat järvessä.

Paistaa paistaa, mutta miksi tuulee

No se ravintolapäivähän sujui loistavasti. Mitäs nyt villi tuuli heitti helmat korviin useamman kerran ja pyörästä meni kumi puhki. Hyvin pääsi polkien ympäri kaupunkia, kunhan vain muisti viiden minuutin välein pysähtyä pumppaamaan ilmaa takakumiin.

Jääkärinkadun mimosabaari oli menestys ja pieni ranskalainen pop up -ravintola tarjoili taivaallista maa-artisokkakeittoa. Mutta missä on ruokakuvat? Kameraan oli tallentunut päivästä lähes pelkästään nostokurkia ja kenkiä, melko outoa.

Maalasin mä munankin

Pääsiäinen oli mitä parhain. Sää ja seura – molemmat olivat kerrassaan aurinkoisia. Vietin pääsiäispäiviä kaupungissa ja mökillä. Ehdin juoda monet skumpat ja viinit, grillata ja istua jopa kahdesti valmiiseen lammaspöytään. Porottelin nenänpäätä auringossa, fillaroin pitkin kaupungin katuja ja maalasin munan täplikkääksi pitkälle yöhön venyneellä brunsilla. Välissä vähän nukuin ja kauhistelin likaisia ikkunoitani. Tiedän siis mitä tehdä tällä viikolla – lastaa ja fairya ämpäriin ja maisemankirkastusta kehiin.


Mitä teille kuuluu?

Vaalikaffet

Olin tänään mahtavilla vaalikaffeilla Helsingin kattojen yllä.  Häikäisevää auringonpaistetta valkoisessa kodissa ja tarjolla vihreää armejakakkua hyvässä seurassa.

Sunnuntait on hyviä päiviä . Joskus olin eri mieltä ja kuinka väärässä olinkaan. Onneksi nyt osaan nauttia päivästä jolloin ei kalenterin mukaan tapahdu mitään, mutta oikeasti tapahtuukin ihan kamalan paljon pieniä mukavia asioita.

Kannoin muuten vihdoin fillarini kellarista päivänvaloon ja hämmästyin millaista romua kutsun polkupyöräkseni. Täytyy vissiin vähän miettiä näitä pyörähommia ennen kesää. Joko laskeskella riittääkö roposet uuteen kulkupeliin tai sitten vain kaivaa öljyt esiin ja yrittää korjata pyörä-poloista vähän eheämmäksi.