Keltaisilla maissitiluksilla

Nuuksiossa, tien laidassa on kyltti Maissia 1 km. Ajoimme sen kilometrin ja päädyimme tilalle missä mansikoiden lisäksi kasvatetaan maissia. Siitä sitten ostin kaksi kiloa tuoretta maissia. Kotona paistoin voissa ja sain siitä viikon parhaimman aterian. Toivon vain, että olisinpa älynnyt sen kahden kilon sijaan ostaa kaksitoista kiloa. Huomiseen mennessä on loputkin maissiloiset syöty parempiin suihin. Harmittaa maissinaisen puolesta, kuulemma harva eksyy maissiostoksilla ja kaupat eivät kelpuuta valikoimiin. Ketjut myvät mielummin tukusta noudettua esikeitettyä sontaa. En voi ymmärtää. Minä menen tänne pian takaisin.


Ei edelleenkään kameraa. Kännykkäkuvilla mennään. Kestättekö? Minä en oikein.

Häävaloa

Laitoin viime keväänä työkaverit, ystävät ja puolitutut sekä ehkä heidänkin tuttunsa säästämään kirkkaat lasipurkit. Heinäkuisina päivinä liottelin etikettejä pois, pesin ja kuivasin. Voin muuten mainita, että Rainbow:n aurinkokuivatuissa tomaateissa on kyljessä jotain liisterin tapasta – ei lähtenyt rumat etiketit ihan helpolla liottamisella. Pistin myös merkille, että joku lähipiirissäni syö hyvin hyvin paljon salsaa. Loppujen lopuksi lasipurkkeja kertyi lähemmäs sata kappaletta. Nostettiin satsi takakonttiin, ajettiin auto lauttaan ja päädyttiin Suomenlinnaan. Ystävät laittoivat tuikut purkkeihin ja niistä syntyi kynttiläpolku juhlapaikalle. Ja mikä oli hienoa, kierrätyslaatikko löytyi Suokista, ei tarvinnut raahata juhlien jälkeen purnukoita takaisin mantereelle.

Pusi pusi

Näin meillä tehdään töitä. Vaikuttaa siltä, että tarvetta löytyisi työtuolille sekä työtasolle. Seläthän tässä sohvatoimistolla on kärsineet sellaiset pienet kymmenen vuotta.  Muuten ei valittamista.

Eipä tässä tänään muuta, paitsi että Herra Selleck on ihana!

Teeman uudet kuviot

Teemaan on tullut uudet kolmen kuvion tarjoilusetit. Pienille kupposille ja vadeille löytyy aina käyttöä, varsinkin näin kivoille muodoille, sanon minä. Mutta mitäköhän sanoo Kaitsu haudassaan...


Kuvat:Iittala

Maanantain lemppari

Kun kesä päättyy ja syyssateet paiskovat kohti katuja saa avata television. Nyt se on päällä maanantaisin, sillä mullapas on uusi lemppariohjelma. Toni Collette on aivan mahtava!

Syksyn ensimmäinen risotto

Sohvalla syötiin risottoa joka syntyi sienisaaliista, valkoviinistä, sipulista ja voimakkaasta parmesanista.

Oi onnea varpaiden alla

Arvaatteko mitä ihanaa kannoin kotiini Kaapelin Design Marketista?

Pienissä varkaissa

Notkuivat luumuiset oksat yli aidan. Ensin yksi maisiainen, sitten toinen, lopuksi kourallinen ihania luumuja lähti pitkäkyntisten matkaan. Oli ne vaan niin hyviä. Anteeksi ja kiitos luumutarhuri Espoossa.

Karhean kurkun kaveriksi

 Jotain tälläistä voisin kietoa kaulalle.


Selected Femme

Keltainen saalis

  Kävin vähän tyhjentämässä naapurikaupungin metsiä. Oli ihanaa ja mukavaa vaikka ilme kertookin toista. Sienikori täynnä tarkoittaa sitä, että keittiössäni alkaa pyörimään köyhäilyviikot – ja toisaalta myös  kermapepun herkkupäivät.  Ja katsokaas koria, siellä se savontuliainen loistaa Espoon salapusikoissa!

Hattu kourassa, takki auki

 

Syyskuun ja syksyn tunnelmissa on nokan eteen osunut pari takkia. Katsokaa ensimmäistä, mikä ihana vuori sieltä pilkottaa. Lämmittäisi vilukissaa lampaanvalkoinen vuori syyspuuskissa. Jälkimmäinenkään ei ole yhtään hullumpi. Näkyy muuten löytyvän kuukauden kantis tarjouksena Stockan henkareilta. 

Ja rukkaset. Toivottavasti näille ei löytyisi tarvetta vielä muutamaan kuukauteen. Paijailla voisin silti.


Kuvat: Filippa K