Viime syksynä Marimekon Ysmyistä lähti matkaani kolme metriä vaatekangasta. Kolmen euron metrihinta hämäsi ja olin varma että tästä ommellaan omin kätösin raikas kesämekko. Nyt kevääseen mennessä en osaa vieläkään ommella, en omista sitä ompelukonettakaan ja kuosissakin taitaa olla liikaa kaikkea ollakseen sopiva mekkoon. Niinpä kankaan tarina muuttui tänään mekosta pöytäliinaksi. Ihan sellaisenaan, huolittelemattomine reunoineen se pääsi puupöydälle ja sai huikean kunnian olla ensimmäinen pöytäliinani ikinä. Pikkaisen joustava ja tukeva kangas ei tosin oikein laskeudu, varsinkin kun kolmesta metristä riittää taiteltavaa lyhyemmän pöydän päälle. Silitysrautaa vaan kaapista esiin – se saattaisi pelastaa paljon.
Tietääkö joku muuten kankaan nimen tai suunnittelijan? En tajunnut edes kysyä myyjältä - innokas, sisäinen ompelijani vei kaiken huomion.
Tekstit
3 kommenttia:
Kaunis kangas. Eikö siellä hmm..reunassa ole mitään tekstiä?
Hymyilytti tekstisi pitkästä kankaasta ja taitteluista. Muistui mieleen kun tyttären kastepäivän aamuna silitin sellaista liimanauhaa erääseen marikankaaseen eikä tarvinnut ommella reunoja. Kaippa se nauha oli verhoihin alunperin tarkoitettu. Hyvin kesti juhlat ja konepesut.
Ruusuliisa: No ei, kummassakaan reunassa mitään. Mikä on vähän outoa kyllä. Taiteltu kangas on pysynyt nyt kolme päivää aisoissa, yhdet pitkät aamiaisetkin tässä on vietetty. Olen siis hyvä taittelija!
hyvältä näyttää mekkokangas pöydällä. syy teksittömyyteen taitaa olla muuten se, että kangas on jämävaatekangasta, eikä sitä ole alunperin myyty kapoissa.
Lähetä kommentti