Punainen johto ja muutama muu

Kuinkas sitten kävikään. Eilinen koti-ilta suunnitelma tyssäsi siihen enterin -painallukseen; hilppasin Coronaan yhdelle viinilasille - päädyin Looseen tanssimaan loppuun asti. Hullun hauskaa oli ja eiliset maratonpäikkärit saivat minut jopa nousemaan melko reippaana alekierrokselle. Kannatti nousta, sillä alelaareilta matkaan lähti Habitatin Verona-lamppu puoli-ilmaiseksi sekä Zarasta villakangastakki. Takista en ihan varma ole, mutta Verona on uusi rakkauteni. Kotona on ollut jatkuva hämärä, johtuen pelkästään jo valaisimien vähyydestä. Kynttilöillähän olen sitä yrittänyt paikkailla. Tunnelmallista ja lämpöistä, mutta otsassa alkaa olla uusia ryppyjä jatkuvasta siristelystä. Nyt saatiin pikkaisen helpotusta. Ihana uusi ystävä pääsee pöydälle kunniapaikalle. Kynttilöitä aion silti polttaa.



Minä hyppään huomenna Rooman koneeseen - viikon päästä takaisin sorvin ääressä. Ihanaa alkavaa viikkoa ihmiset ja onnellista vuodenvaihdetta!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Joulupöhnä

Iltaa tyypit tai huomenta oikeastaan. Heräsin puolen tunnin päiväunilta neljän tunnin jälkeen. Johtuuko ylensyönnistä vai eilisestä viinisatsista - sitäpä en tiedä, uni se vaan maistuu tälle naiselle. Sanoisin, että silmät sikkuralla ja maha makkaralla mennään. Rasiallisen vihreitä kuulia kun olen tuhonnnut vuorokaudessa. Ne aion kuluttaa huomisella alejuoksulla. Se on suunnitelma. Ihania lomapäiviä teille - painun takaisin peiton alle.

Tupruttaa

Tupruttaa täällä - tupruttaa siellä. Onneksi on kunnon saapikkaat joilla harppoa hankien halki.
Muuta ei tänään olekkaan.. ainakaan korvien välissä. Joululoma alkaa nyt! Seuraavan puolentoista viikon aikana ehtii päästellä höyryt korvista ulos ja liikkua ulkona muutenkin kuin aamuruuhkassa - ja iltaruuhkassa. Ja ennen kaikkea rentoutua - aloitankin ihan heti.

Ai niin, yksi tuikitärkeä juttu vielä. Paha takkipula vaivaa edelleen ja on ongelmista akuutein. Saa siis vinkata talvitakkiapajista. Täällä olisi tarvetta, mutta mistäpä löytyä kaunis ja kiva. Tosiaan, yhden takkipolosen tiedän - Acnen takkiin ei kukkaron nyörit riitä. Ei vaikka kuinka venyttäisi - ja rakastaisi jo takkia kuin omaansa. Mutta takki tai ei - stressiä en siitä aio lomalla ottaa!

Päivän rulla

Tapettirullat saapuivat - halleluja! Viikon vikkelämmin mitä luvattiin, eipä olisi näppärämmin voinut tämä juttu mennä. Hyvä hyvä!! Hetkeksi on vielä rullat nurkkaan sysättävä. Nyt on pakko painella nukkumaan, jotta jaksaa huomenna suoriutua vuoden viimeisestä työpäivästä. Sekin hymyilyttää - loma-loma lähenee. Keskiviikkoaamuna sitten liisterit kouraan ja tapettirullat seinälle!

Kuinka iloinen olenkaan, että voin jouluaattona herätä puiden juurelta...

Kauniita unia murut!

Kisu

Sain pikkujoululahjan työkaveriltani - ihanan pikku kisun. Laitan sen harmaata kauluriani somistamaan. Siinäpä kisusen kelpaa nukkua - ja samalla myös allekirjoittaneen - aamuratikassa siis.

Niks naks pipariks

Päätin leipoa pipareita, monta kappaletta. Oikein mainiota tiistai-illan vietettä (näin luulin). Ei tarvitse käyttää aivoja. Sen kun muotittaa ja tursottaa ja joulufiilis saapuu kotiin.

Kuvan pipareiden koristelun on suorittanut 28 v ihminen jonka cv:ssä lukee innovatiivinen, näppärä ja luova. Kuorrute voi näköjään tukahduttaa näppäryyden ja luovuudenkin (jos niitä nyt edes ikinä olikaan). Huh. Miksi kuorrute ei tottele?

Jos nyt yhden pisaran tohon laitan, hups tuli kolme...apua...apua... voiko suhrua paikata mantelirouheella..joo voi voi. Huh huh, stressi.

Ruoanlaitto sujuu paremmin.

Pakkanen puraisee

herre gud miten kylmä. Talvitakki lämmittäisi, sellainen kunnollinen joka pelastaisi meriviimasta ja epäinhimillisistä miinusasteista. Sellaistapa ei ole kaapissani, eikä liiemmin kaupungin kaupoissakaan. Tarkastettu on. Toistaiseksi täytyy tyytyä kerrospukeutumiseen, kolminkertaisiin legginsseihin ja villasukkiin. Tänään otin töiden jälkeen kuuman suihkun - ainoa asia mikä sulattaa syväjäädytyksen. Tunti lämpöisessä vedessä auttaa palauttamaan tunnon varpaisiin, sen jälkeen täytyykin käpertyä sohvan kulmaan viltteihin ja painaa play-nappulaa. Näillä eväillä selviää loppuillan ja saa palautettua ruumiinlämmön normaaliksi ennen huomisaamun pakkasjuoksuja. Onneksi työpäivät ennen lomaa ovat vähissä.


Kuva kuukausien takaiselta lomalta. Taustalla näkyy aurinko, tarkemmin auringonlasku. Itseltäni oli jo päässyt unohtumaan miltä näyttää keltainen pallero pyllerö, joka lämmittää ja ruskettaa. Kesämuistot on ihania. Oih, unohdin jo ikkunan takana vaanivan kylmyyden.

Lisää energiaa

Viikonloppun ohjelmassa leppoisaa oloa:

Konvehtien tekoa -> suklainen leuka
Punaviiniä -> humala
Jouluostoksia -> ahdistus
Unta -> vaaleammat silmänaluset
Jamien kanaa -> ähky
Remontointia -> ärsytys
Joulukortten maalausta -> aikuisuusvelvollisuus




Tässäpä Jamien kana - sitruuna pebassa. Tätä lautasella huomenna.

Virkeitä raitoja

Tämän vuoden kalenterin sivut alkavat olla täpötäynnä. Kinkereitä ja muita juoksuja kertyy aina loppuvuotta kohden roppakaupalla. Eipäs tuo haittaa olleskaan. Syksy on ollut pitkä ja pimeä. Korkokengissä tepsuttelu helpottaa ahdistusta yllättävän paljon ( D-vitamiini-kuurikin aloitettu). Korkojen seuraksi tarvitsisin uutta mekkosta. TopShopista löytyisi yksinkertaista ja selkeää, jota raidat elävöittää. Virkeää perustavaraa, josta minä tykkään!

Santa's new boots

Ensimmäinen luukku avattu, 23 jäljellä.

Sokerista, kananmunista ja jauhoista

Rakastan leivoksia - kauniita ja ihania yksityiskohtia, komeita kerroksia ja suussasulavia makuja. En tiedä kumpi on parempaa, ulkonakö vai maku. Eikä sillä niin väliä. Sen sentään tiedän, ettei niitä liian usein saa syödä.
Ensi vuodelle yksi juttu - alan leipomaan komeita leivoksia - pikkuruisia taideteoksia ja huolella viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Tarjoilen niitä kuohuviinin kera tytöille. Ihanaa - eikö vain. Todellisuudessa lämmitän Rainbow-puusteja ja tarjoan laihaa kahvia pahvimukista. No ei vaineskaan. Yritän opetella leipomaan makeita asioita. Onnistuu tai ei, niin skumppaa nyt saatte joka tapauksessa. Sitä kun saa kulman takaa ilman liivatetaitoja. Ja jos leivokset uunissa lässähtävät - haetaan Ekbergiltä ensihätään marenkileivoksia.

Vakaa ja vankka ystävä

Meidän perheeseen tarvitaan Kitchen Aidin tehosekoitin. Näin on näppylät. Siispä Herra Joulupukki laittakoot nyt tontut hommiin. Tammikuun sosekeitot tulee jo pyöräyttää Kitchen Aidin voimalla. Värin valitseminen on hankalaa. Kuinka päättää minkä sävyinen versio saisi keittiössä kunniapaikan. Hienoja kun ovat kaikki.

Olen muuten suurella mielenkiinnolla seurannut naapuritontilla pyörivää keskustelua. Kemikaalicoctailin Noora on ostanut tehosekottimien kuningattaren. Omat kolikot eivät siihen riitä (eikä ehkä joulupukinkaan), mutta eiköhän Kitchen Aid meillä jäämurska- ja sosetarpeet täytä. Tai täytyy täyttää, muuten lähtee maitojunalla takaisin tehosekoitintehtaalle.

TOKYO's Christmas Sale

Loppuvuoden kivis juttuja ovat myyjäiset. Kaikkea kivaa ja ihanaa sekä hyvää fiilistä - kelpaa tänne! Mediakeskus Lumessa Taikin joulumyyjäiset lauantaista maanantaihin. Sinne siis seuraavaksi!

Valonlähde

Seppo Kohon Secto saa sydämen pomppimaan kahta sataa. Kaksin kappalein niitä tarvitsen ruokapöytäni päälle. Tällä hetkellä ruokailunurkassa vallitsee sellainen pimeys, ettei tusina kynttilöitäkään valaise tarpeeksi. Sectoilla näkisi mitä suuhunsa laittaisi. Kuvassa seinällä näkyvät oksat ovat jo vähän liikaa. Jos makuuhuoneessa herätään koivutapetin alta (toivottavasti herra tapetintekijä toimittaa meille pari rullaa pikimmiten), saavat muut tilat olla ilman runkoja ja varpuja. Muutenkin suhteeni seinätarroihin on vielä selvittämättä. Mitä ne oikein ovat? Voipi kyllä olla, että henkilö (allekirjoittanut) joka ennen piti tapetteja vastenmielisinä, leikkelee seuraavaksi tarroja. Tai sitten ei.

Helsinki 2012

Hurraa!
Helsinki on valittu maailman designpääkaupungiksi vuodeksi 2012.
Kimpassa onnittelee ja odottaa tulevaa niin innolla, että sukat pyörivät jaloissa.

Tapetilla

Kotini on kovin valkoinen. Näin on tarkoituskin, mutta makuuhuoneen seinä kaipaisi jotakin ryhtiä. Tapetilla se kävisi näppärästi. Makuuhuoneen perimmäinen seinää näkyy läpi huoneiston - selkeä ja mielenkiintoinen tapetti olisi hieno yksityiskohta.
Pidän valtavasti Cole§Sonin Woods-tapetista. Asia mikä ärsyttää on se, että sitä löytyy vähän joka paikasta nykyään - lehdistä ja televisiosta. Mutta jos tykkää siitä oikein kovasti voi katsella puunrunkoja pidempäänkin. Seuraava etappi onkin selvittää saako sitä jo Suomesta. Jos ei, voisin vaihtaa joulukuisen lomamatkan kohteen Lontooksi ja palata Suomeen tapettirullat kainalossa.

Matkalla kirjoitan nimikirjaimesi taksin ikkunaan

Kovin monta huonoa asiaa tänään. Pimeää, märkää ja kylmää - väsymystä ja hyvästejä. Työpäivän jälkeen kipusin kahvilan portaat ylös. Siellä Helsingin yllä söin suklaakakkua ja join punaviiniä. Lisäksi itkeskelin sopivasti ja nauroin paljon. Hyvästit ovat ikäviä ja saavat minut itkemään. Rakas ja rohkea ystävä katoaa pitkäksi aikaa maailmalle - seikkailemaan ja keräämään hienoja kokemuksia. Onnekas on ystävä jättäessään marraskuisen ja kylmän kaupungin taakseen. Hirmuinen ikävä häntä silti tulee - niin hurja, että valmiiksi jo kipristää kurkkua. Se minua pikkaisen itketti - ja sitten taas hymyilytti.

Laatikko

Erilaiset korit ja laatikot ovat aina olleet tervetulleita kotiini. Pikkuruisilla koreilla pistän peilikaapin putilot ojennukseen, hieman isommat korit vetävät johdot ja piuhat sisäänsä, kookkaimmat saavat laukut ja kassit suojaan pölyltä ja lialta. Koreilla ja laatikoilla kun saa isommankin komeron jaettua näppärästi tehokkaammaksi säilytystilaksi.
Rakkain kaikista on ikivanha Hartwallin puukori. Kiitos äidilleni kun sen muinoin minulle kantoi. Uusimmassa kodissa se asustelee keittiön kaapin päällä. Siellä sen on hyvä olla.
Hienon värinen PS BINTJE saattanee muuttaa meille asustelemaan. Ikean sininen laatikko toisi valkoiseen kotiimme iloa ja näköä. Mitäköhän se sisuksiinsa saisi - sitäpä en kyllä tiedä.

Kuivat jalat

Aamulla ei ollutkaan pakkasta. Torstainen ensilumi oli haihtunut ja tilalle oli tullut vesisade. Sellainen kurja joka onnistuu pilaamaan aamun. Matkalla töihin ehtii hyvin saada sukat märiksi ja loppupäiväksi kohmeisen olon. Tiedänpä kyllä mikä olisi saattanut pelastaa minut tuholta. No, tietenkin peiton alle jääminen. Tämä kun valitettavasti ei ole arkisin mahdollista, niin täytyy tyytyä kakkosvaihtoehtoon - kumisaappaisiin. Kumpparit jalassa selviytyy marraskuusta - uskon näin. (Ja peiton alle jäämällä muista vastoinkäymisistä )
Omistamani Hai-kumpparit ovat vuosien varrella palvelleet melko hyvin. Aika lailla kyllä lonksuvat ja pyörivät jaloissa - varttakin saisi olla lisää. Hunterit täyttäisivät nämä kriteerit. Klassikoista on mitä valita. Luonnonvalkoiset viehättävät ja oranssinpunaiset ovat niin railakkaat. Sinisetkin sopisivat jalkoihini. Mutta mustia kumisaappaita en tarvitse. Musta on varattu muille kengille. Tälläisiä saapassääntöjä minulla.

Näillä mennään - ei kai Suomen säistä ilman kumppareita selviä. Vai selviääkö?



Kuvat: http://www.hunter-boot.com

Vinkki

Hoi tyypit - ja erityisesti te jotka asutte Helsingin alueella!
Iittalan Design-torilta irtoaa Arabian ja Iittalan tuotteita huikean halvalla. Itse keräsin kassiini eilen kivituikkuja ja Taikaa. Kaikki ykköslaatua ja alle puoleen hintaan - tykkään. Kaupanteko tapahtuu Espan myymälän sisäpihan vajassa ja on auki lauantaihin asti. Menkää sinne!

Iniaa ostoskoriin

Nämä jalassa kelpaisi aloittaa marraskuu.
Kuva: Whyred

Kotikampaamo

Tuote: Liuotteeton, silkinhimmeä, puhdistusta kestävä akrylaattilateksimaali.
Käyttöohje: Paras lopputulos saadaan hankaamalla nutturaa vasta maalattuun kattoon.

Telalla seinään

Täällä ollaan taas! Hullu viikko ollut - väsyttää niin että kutittaa jo silmiä. Työ kun kummasti tuppaa haittaamaan remppaa, muuttoa ja juoksuja ties missä liikkeissä. Tulee pitkiä päiviä näemmä. Olen löytänyt itsestäni hirmuisen remonttinatsin, mutta siksipä koti on kohta ihan valmis. Suuri kiitos myös ystäville, jotka raahautuivat heiluttamaan suteja.

Öisin kun pakkaa tavaroita pahvilaatikoihin. saattaa jotain hävitä. Viimeisinpänä olen etsiskellyt kameran akun laturia. Ei löydy - en ymmärrä. Toivotaan, että akku kantaa muuttolaatikoiden purkuun asti. Tässäpä jotain räpsyjä viime viikolta.


Tarkkasilmäisin maalari ja paras remonttiseuralainen - ystävä R.

Ruoka-aika.

Remppamiehen eväät - fasut ja oluet.

7 tunnustusta

Sain Chatrinilta ja Riehulta haasteen kertoa 7 asiaa itsestäni. Pitäisi olla vielä jotain, mitä täällä en vielä ole kertonut. Tässä teille - vähän sekavia juttuja. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Hui.


1. Rakastan villalankakauppoja. Haluaisin ostaa niistä pehmeitä lankakeriä jokaisessa sävyssä.

2. En osaa kutoa enkä ommella. Haluaisin kovasti osata, mutta olen laiska opettelemaan.

3. Minulla on alter ego joka elelee saaristossa puutalossa ja kasvattelee luumuja.

4. Rakastan yli kaiken Astrid Lindgrenin Saariston lapset- leffoja. Ne tekevät elämästäni paremman.

5. Tulen syksyisin pikkaisen erakoksi. Viihdyn kotona villasukat jalassa omissa mietteissäni.

6. Välillä en tiedä mitä tänne blogiin laittaisin. Perimmäinen ajatus vuosi sitten oli jotain ihan muuta mitä täältä löytyy.

7. Minun oikea nimeni ei ole Lili.

Haastan eteen päin Liloun ja S:n - olkaapa hyvä.

Meikkivoiteen metsästys

Kuukauden dilemma on ollut meikkivoide. Tai se, ettei sitä ole. Toukokuussa loppui edellinen purnukka (joka oli muutenkin huonoa) ja kesä siirsi uuden ostoa - ja laiskuus vielä muutaman kuukauden lisää. Pari viikkoa sitten tuli sairastettua maailman kauhein influensa - räkä valuu vieläkin. Naama onkin sen seurauksena näyttänyt epätasaiselta ja samealta - erityisesti nenänpielet loistaneet kirkkaanpunaisena. Näin sitä sitten tallusteltiin kosmetiikkaostoksille. Tavoitteena oli saadaan purkillinen tavaraa, joka heleyttäisi ja tekisi ihosta raikkaan ja tasaisen. Tärkeintä oli voiteen mahdollisimman kevyt koostumus ja se, että voide oli pakattu tuubimuotoon - se kun helpottaa elämää kummasti. Ystävä ( joka tietää kaikesta kosmetiikasta kaiken) suositteli Cliniquen meikkivoidetta, niimpä sitä sitten ostin - häntä kun uskon. Viikon käytön jälkeen olen tyytyväinen - saattaisin ostaa tätä toisenkin tuubin jahka edellinen loppuu.

Mitäs teidän pussukasta löytyy? Jos jokin ihmetuote niin jakakaahan tänne päin!

Neiti A:n kotona

Ystävän A:n koti on viehättävä. Pikkukodin huonekalut on haalittu roskalavoilta ja vinteiltä. Natisevia vanhoja tuoleja, kaappeja ja pieniä sympaattisia yksityiskohtia. Tavaroita, jotka on hyljätty ja heitetty pois - onneksi ne on pelastettu hyvään kotiin. Tälläisessä kodissa on hyvä istua sateisena iltana viinilasi kädessä ja villasukat jalassa.

Maailman vahvin

Nyt nopsaan suihkuun ja äidin kanssa brunssille. Iholla tuoksuu eilisestä Marc Jacobsin Daisy ja suussa maistuu suklaakakku. Pikkariikkisen päässä jomottaa ja luomia turvottaa. Se ei haittaa - syyssää pelastaa ja Peppi inspiroi. Näin se menee.

Oikein ihanaa ja hullunkurista lauantaita tyypit!

Kippari Kalle

Tässä maailman nopsin pasta. Se on pinaattipasta - ilman pinaattia. Alakerran Alepan hyllyiltä ei vieläkän löydy tuoretta pinaattia - näin se korjattiin villirucolalla. Kauemmaksi kun ei pinaatin perässä viitsinyt. Oli oikein maukasta, silti ei ole pinaatin pähittänyttä.


Vihreä resepti
pinaattia ( varapinaattia eli rucolaa)
katkarapuja
sitruunan kuorta
sitruunan mehua
mustaa pippuria
kermaa
parmesania
oliiviöjyä
pastaa