Keltainen aamusmoothie

Pusut, halit ja punaiset sopat

Kukaan ei halua räkäisiä suukkoja, siksi meni ystävänpäivä-suunnitelmat uusiksi. Pyörin täällä seinien sisällä ja harmittelen, etten näe rakkaita. Yhdestä blogiperinteestä ei poiketa, ystävänpäiväkeittovinkki jo kolmatta vuotta putkeen. Sama soppa edelleen, ehkä jo ensi vuonna keksin muuta punaista. Tuunatahan toki voi, valkkaria omenan tilalle. Toimii saletisti.

Suukkosia kamuset, smuiskis smuiskis.  Ja punajuurikeittosen resepti löytyy täältä

Kehitetään kaapista jälkkäriä

Pakasteesta punaisia marjoja, rahkaa, limen mehua, vaniljasokeria ja digestive-keksi. Ei muuta.

Key Lime Pie

Tässä se on - jenkkien limepiiras. Simppeleistä raaka-aineista syntyy hetkessä torttu joka täräyttää pahimmatkin makeanhimot hetkeksi kumoon.

Key Lime Pie

Täyte
4 keltuaista
4 limen mehu
1 ruokalusikallinen raastettua limen kuorta
1 tölkki (375 g) kondensoitua maitoa

Pohja 
100 g voita
13 kpl digestivekeksiä

Päälle 
kermaa
vaniljasokeria
limenlohkoja
tomusokeria

Murusta keksit ja sekoita joukoon sulatettu voi.
Painele keksiseos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. 
Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia ja anna sen jälkeen pohjan jäähtyä.
Nosta uunin lämpö 175°C:een.
Vatkaa keltuaisia sähkövatkaimella niin, että koostumus hieman kuohkeutuu. 
Lisää joukoon kondensoitumaito ja vatkaa edelleen jotta seos sakenee. 
Lisää sekaan puristettu limenmehu (n. desi) sekä raastettu limenkuori. 
Kaada seos jäähtyneen keksipohjan päälle.
Kypsennä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja laita sen jälkeen jääkaappiin toipumaan yön yli.
Koristele vaniljasokerilla masutetulla kermavaahdolla, limenlohkoilla sekä tomusokerilla.

Bataatti, tuo tuntematon möhkäle

Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa bataatin. Kysyin samassa kodissa asuvalta tyypiltä onko meillä joskus syöty bataattia ja vastaus oli EH. Ilmeisesti se on salakieltä, mutta tarkoittaa että EI - ei olla  bataattia valmistettu. Muistelen joskus elämäni varrella jonkun tarjonneen minulle bataattiranskalaisia, sellaisia ihania, mausteisia kavereita. Googlesta reseptiä jahdatessa selvisi, että peruna-ranskalaisten rapeutta on lähes mahdotonta saada onnistumaan bataatin kanssa. Jossakin reseptissä neuvottiin, että rapeus saattaapi onnistua jos levittää hyvin vatkattua valkuaisvaahtoa bataatin pintaan. Kuullosti kyllä melko omituiselta, mutta mikäpä minä bataatti-noviisi olen kulmia nostelemaan. Rohkeasti pistin valkuisia vaahdoten, mutta se rapeus - sehän kusahti täysin.  Satunnaista lötköyttä lukuunottamatta oikein maukasta bataattia tuli uunista ulos.


Pellillinen ei niin rapeita bataatti-ranskalaisia

• 2 pientä bataattia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 munanvalkuiainen
• murskattua valkosipulia
• juustokuminaa
• chilijauhetta
• pippuria
• suolaa

Bataatti paloiksi, viipaleiksi tai lohkoiksi.
Batattipalojen päälle öljyä sekä murskattua valkosipulia. Tavara leivinpaperin päällä uuniin, jossa asteita 225.
Valkuainen vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekaan lisätään mausteet.
Bataatit ulos uunista ja päälle sivellään vikkelästi valkuais-mauste vaahto.
Bataatit takaisin uuniin ja paistetaan vajaa puolisen tuntia.
Suolaa päälle ja seuraksi dippiä.

Mummoankan piiras

Omenapiirakka on asia joka maistuu aina. Tähän listaan kuuluu tietenkin lukemattomia makuja, mutta nyt keskitytään omenapiirakkaan. Usein sitä jämähtää samoihin keitoksiin ja turvallisiin, hyväksi todettuihin resepteihin. Päätin kokeilla jotain muuta ja se muuta oli mummoankan omenapiirakka. Tiedättehän sen amerikkalaisen, taikinakuorellisen piirakan joka laitetaan jäähtymään ikkunalaudalle ruudullisen keittiöpyyhkeen alle.

Resepti haun tuloksena päätin seurata Hesarin ohjetta. Olen vähän sitä mieltä, että ruokatorstain ohjeet ovat aina melko hyviä ja pidän siitä että kauden tuotteet on nostettuna esille.  Ensimmäinen asiahan joka amerikkaisesta omenapiirakasta tulee mieleen on se taikinakansi ja toinen on aaltoileva reuna vuoassa. Eihän sellaista vuokaa minun kaapistani löydy, enkä tässä asiassa sortunut Herra Stockmannin pelastukseen. Pistin leipoen ihan perusvuokaan, matalaan ja rumaan koko kansan pyrexiin. Piirakan ulkonäkö ja mehevyys sai tästä siipeensä. Korkea reuna olisi varmasti pitänyt sisuksen kosteampana ja ulkonäkö - se ei tällä kertaa ihan kohdannut  mielikuvaa siellä ikkunaraossa jäähtyvästä piirakasta.  Virhe taisi käydä siinä etten noudattanut ohjetta ja käyttänyt Granny Smith-lajiketta. Pistin paloiksi maalta tuotuja, jauhoisia, mutta kauniita punaisai omenia. Hapan lajike olisi saattanut taittaa makeutta. Sillä makeaahan tästä tuli, todella makiaa. Silti, suosittelen teitä leipomaan tätä, herkullista se on.

Ja tässäpä teille yllättävä tarjoiluehdotus.

Syksyn ensimmäinen risotto

Sohvalla syötiin risottoa joka syntyi sienisaaliista, valkoviinistä, sipulista ja voimakkaasta parmesanista.

Punainen ystävänpäiväkeitto

Viime vuonna tein omenalla, tänä vuonna päärynällä. Syökää samettisen pehmeää punajuurikeitosta tänään.  Lämmin ja purppuran värinen soppa sulattaa pakkasessa jäätyneen sydämen 100%:sti!


Oikein ihanaa ja kirpakkaa ystävänpäivää toverit!

Napatkaa resepti täältä. 

Uusi tomaattiliitto

Kuivatin Hannan reseptin mukaan kirsikkatomaatteja uunissa. Ah, miten maukkaita niistä tuli. Kauniita ja sopivasti makeita salaatin seasssa. Uunissa kuivattaminen on näköjään hyvä keino solmia minun ja tomaatin välille taas sopu. En ole aikoihin syönyt tomaatteja,  sillä en oikein pidä suomalaisista tomaateista, enkä halua syödä tuontitomaattejakaan.  Kaikki ne ovat aina raakoja ja kitkeriä ja väriltäänkin vaivaisen näköisiä – varsinkin tähän vuodenaikaan. Nyt tuli muutos  – kuivatan lopputalven kirsikkatomaatteja uunissa, pistän päälle timjamia, oliiviöljy, pippuria ja sormisuolaa.  Syön sitten punaiset sankarit salaatin, pastan tai varrasleivän kera ja olen onnellinen.

Maukas mättö

Lautasella sekaikistaparas salviapesto, pasta ja paistetut kanat iloisesti sekaisin. Päällä reippaasti hyvää parmesaania. Ateria valmistui 10 minuutissa ja hävisi suihin toisessa samanlaisessa.

Maailman maukkain pesto

Se on salviapesto. Ei epäilystäkään asiasta.

Resepti on pöllitty viime keväänä ilmestyneestä Glorian Ruoka&Viini -lehdestä.  Joka oli muuten kaikkien aikojen paras numero. Italia-teemalla ei kai voi edes epäonnistua.


Salviapesto

• kaksi kourallista pinjansiemeniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl  pecorinojuustoa
• 1 dl parmesaanijuustoa
• 2 punttia tuoretta salviaa
• 2 tl sitruunamehua
• reilu desi ekstraneitsytoliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet pannulla. Laita tehosekoittimeen raastettu parmesan- ja pecorinojuusto, valkosipulin kynnet, sitruunamehu ja salvian lehdet. Sekoita  pehmeäksi pestomassaksi ja lisää joukkoon hyvää oliiviöljyä. Maistele ja tarkista maut. Tarjoile vaikka leivän, pastan tai vihreän salaatin kera.

ελληνικός

Syyskuun maku on tässä. Maustamatonta jugurttia,  juoksevaa hunajaa sekä siemeniä tai pähkinöitä.  Ei ole vaikeaa siis ja maku on kertakaikkisen hyvä. Sitä paitsi hunajaraidoista voi vain inspiroitua. Ehdottomasti syksyn paras sävy.

Pöydältä löytyy toinenkin kreikkalainen. Se on vasta ostettu Korresin nassurasva. Luontoperäinen Korres on minulle uusi tuttavuus ja lähti ylistävien kuulopuheiden perusteella kaupasta kotiin. Ystävä kehuu jatkuvasti rasvojen jumalaksi ja Sokoksella ollut esittelijä lupasi hehkeimmät poskipäät ikinä. Jään odottelemaan jugurtit suupielissä kuulasta ihoa – ja lupaan kertoa teillekkin miten kävi. Ελληνική ευθυμία!

Rumaa mutta hyvää!

Miten rumaa tavaraa se onkaan, mutta ai että miten maukasta herkkuruokaa. Lautasella on tuorepastaan tehtyjä canneloneja – raikkaalla pinaatilla ja pehmeällä ricottajuustolla täytettynä. Tuhti ja hetkellisen ähkykuoleman aiheuttava sunnuntairuoka tarvitsee seurakseen vain kylmää maitoa ja digiboxista  Beckejä.  Hurraa hiilarit ja hurraa Martin Beck!

Pinaatti-ricottajuusto -cannelonit

• tuorepastalevyjä
• pinaattia
• paketti ricottajuustoa
• kananmunan keltuainen
• mustapippuria
• muskottia
• suolaa
• raastettua parmesania tai muuta vahvaa juustoa
• paseerattua tomaattia
• tomaattimurskaa
• punasipulia
• valkosipulia
• tuoretta basillikaa
• oliiviöljyä

• Laitetetaan tomaattikastike hautumaan. Kattila tulelle ja kattilaan paseerattua tomaattia, tomaattimurskaa, punasipulia, valkosipulia, suolaa, sokeria ja pippuria. Annetaan kastikkeen hautua puolisen tuntia välillä sekoittaen.
• Tehdään cannelonien täyte. Huuhdellaan tuore pinaatti ja freesataan pannulla oliiviöljyn kera. Annetaan pinaatin jäähtyä ja sekoitetaan ricottajuustonjuuston, kananmunan keltuaisen ja mausteiden kera tahnaksi. Tässä vaiheessa lisätään hautumassa olevaan tomaattikastikkeeseen puntti tuoretta basillikaa.
• Levitetään pinaatti-juustotahnaa tuorepastalevylle ja kieputetaan putkeksi. Laitetaan putket vuoan pohjalle somaan riviin. Kun vuoan pohja on täynnä, kaadetaan niskaan tomaattikastike ja pinnalle raastettu juusto.
• Paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia ja annetaan vetäytyä vähintään vartin verran ennen tarjoilua.

Siinäpä tuo mättö, helppoa ja nopeaa siis. Välillä tosiaan kannattaa tarkistella makuja, etenkin tomaattikastiketta. Sillä on tapana olla kitkerää – sokeria vain sekaan reippaammin, niin hyvää tulee. No, kaikista parastahan kastiketta niistä oikeista tomaateista syntyy, laiskoille on vain telppoja teitä – purkkiteitä.

Kesä kattilassa vol. 2

Tykkäättekö te ihmiset kesäkeitosta? Minä tykkään kovasti, vaikka ennen oli toisin. Lapsena se oli  lakkojen lisäksi pahinta mitä suuhun saattoi laittaa. Nykyään lakatkin ovat suurinta herkkua joita soisin löytyvän useammin lautaseltani.

Eilen tein kesäkeittoa - ensimmäistä kertaa ihan itse. Ja ensimmäistä kertaa ruokaa kotona tänä kesänä. Voileipiä ja yhtä sushin vääntökertaa ei lasketa miksikään kokkailuksi.

Ne harvat päivät mitä lomalla tuli kaupungissa oltua, piti tietenkin ehdottomasti viettää ulkona. Lisäksi koti on ollut koko heinäkuun melkoista saunaa. Erityisesti yöt ovat olleet aika kurjia - hikisiä ja

yhtä lakanoihin liimautumista. Näistä syistä ei ole tosiaankaan huvittanut pistää keittoja tulelle tai yhtään mitään uuniin. Nyt sitten elokuun ja pikkaisen viilenneiden päivien kunniaksi syntyi hellalla kesäkeittoa kokonaiset kahdeksan litraa! Puolivahingossa tuli keiteltyä vähän liikaa, mutta nyt kun tili rällätty miinukselle sopii syödä soppaa ainakin alkuviikko. Tästä olisi äiti ylpeä. 

  

Kesäkeittoa

Perunoita

Porkkanoita
Kukkakaalia
Vihreää parsaa
Kevätsipulia
Herneitä
Maitoa
Vehnäjauhoja
Voita
Valkopippuria
Suolaa
Sokeria

Kattilaan litran verran vettä, pestyjä perunoita kuutisen kappaletta ja 

muutama pilkottu porkkana sekä valkopippuria ja suolaa. 

Kiehautetaan muutama minuutti ja lisätään sen jälkeen joukkoon 

kukka- ja parsakaali sekä sipuli. Annetaan kiehua vielä kymmenisen minuuttia,

niin että kasvikset alkavat olla melko pehmeitä. Sekoitetaan keskenään litran verran maitoa ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Lisätään maito-jauhoseos keitoon

ja perään herneitä oman maun mukaan. 

Lopuksi kattilaan muutama ruokalusikallinen voita.

•••••••••••••••••••••••• 

Unohdin ostaa kaupasta yrtit. Keitto olisi ehdottomasti vaatinut tilliä pinnalle. Toinen yhtä tärkeä ainesosa joka jäi puuttumaan oli valkoviini. Sitä olisi sopinut lisätä kunnon loraus joukkoon.
Näistä puutteista huolimatta keitto oli kelpo kamaa. Suosittelen!

Aamu on aamiaista varten

Ainakin joskus. Vapaapäivinä, kuten lauantaiaamuna voi herkutella pitkän hetken.

Paistoin mustikkapannareita. Ryöstin reseptin herkullisesta Voisilmäpeliä-blogista. Hyvä oli ohje, mutta kokki ei keskittynyt reseptin lukuun tarpeeksi. Mittailin kulhoon ainesosia puolihuolimattomasti. Seurauksena tästä, taikina jäi aivan liian paksuksi. Se tarttui lettupannuun ja kauhoihin kiinni kun liisteri.  Lisäksi unohdin lisätä tärkeimmän raaka-aineen kokonaan - ne mustikat. Mustikkapannareita ilman mustikoita. Höh, mitäs se nyt on olevinaan. No ne olis nyt pannarimyhkyröitä ja pikkasen raakoja sisältä. Lopputulos ei siis näyttänyt ihan samalta kun Eevan lautasella. Takuuvarmaa materiaalia 'Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä' - facebook ryhmään?

Jotain makeaa!

Banaanin paloja, lusikkaleipiä ja hunajaa. Ne löytyivät kaapista ja niistä syntyi akuuttiin makeanhimoon jälkkäri-pälkkäri. Nam nam! Ei sentään suklaan veroista, mutta hyvää!

Vihreän naisen ateria

Rucolaa, pastaa, kirsikkatomaatteja, leipäjuustoa, kiiviä, avokadoa, 

pinjansiemeniä, oliiviöljyä, pippuria.

vaaleaa leipää, kirsikkatomaatteja, valkosipulia, 

rucolaa, timjamia, oliiviöjyä, pippuria ja sormisuolaa.

Pöriläinen

Tässä on meidän perheen mitä-kaapista-löytyy -hamppari. Nimesin sen pöriläiseksi, sillä hyvällä ruoallahan kuuuluu olla oma nimi. Pöriläinen on pullea ja hyvänmakuinen hässäkkä. Jos Pöriläinen olisi viinihyllyssä lukisi etiketissä salaperäinen ja yllättävä! Sillä yllättävä se onkin, koskaan ei tule kahta samalaista pöriläistä, jos vain noudatetaan kaappi-tyhjäksi-oppia. Tehkää tekin perässä, ei kun siis pöristelkää perässä!

Pöriläinen
vanhaa rapsakkaa leipää
punasipulia pannun kautta
mini-suolakurkkuja
kirsikkatomaatteja
rucolaa
juustoa
sinappia
ketsuppia
piffiä

Ystävänpäiväkeitto

• punajuuria
• sipulia
• omenaa
• kasvislientä
• tuorejuustoa
• timjamia
• mustapippuria
• suolaa

Keitellään kasvisliemessä punajuuret, sipulit ja omena pehmeäksi. Soseutetaan kera timjamin, pippurin ja suolan. Sekoitetaan joukkoon reilusti tuorejuustoa. Nautitaan sametinpehmeä keitto kera lämpöisen leivän ja ystävien seuran.

Kippari Kalle

Tässä maailman nopsin pasta. Se on pinaattipasta - ilman pinaattia. Alakerran Alepan hyllyiltä ei vieläkän löydy tuoretta pinaattia - näin se korjattiin villirucolalla. Kauemmaksi kun ei pinaatin perässä viitsinyt. Oli oikein maukasta, silti ei ole pinaatin pähittänyttä.


Vihreä resepti
pinaattia ( varapinaattia eli rucolaa)
katkarapuja
sitruunan kuorta
sitruunan mehua
mustaa pippuria
kermaa
parmesania
oliiviöjyä
pastaa