Jotakuinkin joka syksy iskee sama vimma. Siihen kuuluu tavaroiden siirtely paikasta toiseen, kynttilöiden kaivaminen laatikoista, vilttien virittely sohvan päälle ja oikotien asuntosivuilla notkuminen. Kaiken kukkurana haaveilen jatkuvasti takasta - en siis kakluunista, vaan ihan rehdistä suomalaisesta takasta jossa voisi nakkeja lämmitellä - omia ja atrian. Koska haave taitaa olla hieman hankala toteuttaa tähän hetkeen pienessä kaksiossa, niin tässäpä aasin siltana on oiva tilaisuus ostaa takan paikkaajaksi lämmin villakangastakki. Sellainen oikein iso ja hieman karheapintainen papparaistakki, jonka taskuissa voi kätösiä lämmitellä - kuten takan edessä konsanaan. Näytän teille sitten kuvan kun sellaisen löydän. Sitä odotellessa mennään Habitareen vuodattamaan hikipisaroita muiden kansalaisten keskelle viikonloppuna. Jotakin inspiroivaa odotan sieltä löytäväni, kerron sitten löysinkö sen.
Tekstit
2 kommenttia:
Odotan habitare reportaasia.. itsellä jäi messut tänä vuonna väliin, mutta viime vuonna jo mietin, että olikohan joka vuotisuus kuitenkaan hyvä juttu. Niin tai näin blogissani on sinulle tunnustus! :)
Eerika: Habitare-reppari jää todella niukaksi. Ei oikein mitään inspiroivaa jäänyt mieleen. Antiikki- ja taidepuoli sen sijaan olivat antoisat.
Lähetä kommentti