Itse kyttään pääasiassa huonekaluja, erityisesti vanhoja tuoleja. Eilen illalla tuli tarkastettua pari lavaa. Oma saalis jäi köyhäksi, eikä löytynyt mitään kotiin kannettavaa mööpeliä. Veli sentään löysi jotakin – vanhoja Fazerin puulaatikoita. Todellisia aarteita joista olen kade. Opin eilen, että syksyisessä kaupungissa on turha yrittää dyykata ilman taskulamppua tai ainakaan kuvitella pääsevänsä kunnon osingoille aarteen metsästyksessä. Onko liioittelua alkaa kantamaan pientä fikkaria veskassa? Tarpeen vaatiessa on sitten asianmukainen varustus päällä. Mitäpä sitä ei tekisi keittiöntuolien eteen.
Tekstit
5 kommenttia:
Otsalamppu vaan päähän. Toi on taito jota mä en vielä handlaa, tai siis en vaan saa aikaiseksi mennä etsimään ja penkomaan jolloin ei kai myöskään voi valittaa siitä ettei mitään löydä :D
Roskalavat on pop ; )
Onneli: Sinne vaan lamppu päässä tonkimaan!
Oikeasti 90% lavoista on aikamoista skeidaa, muuta ne loput 10 % onkin sitten melkoisia aarteita.
Minna: Niin kai, vai oliks se ysärillä. heh.
Voi mua vielki harmittaa että löytyi niin kiva turkoosi puinen pöytä Krunikasta lavalta ja ei sitten ollut mahista alkaa raahaamaan sitä yksin himaan...höh. Pitäis olla pakettiauto (ja kuljettaja:D) ja ajella tuolla öisin pelastamassa aarteita. :)
Saija: Olen pelännyt jo ennakkoon tuota hetkeä kun aarteita löytyy liikaa kannettavaksi omin avuin kotiin. Henkisesti olen varautunut mahdolliseen tulevaan ja päättänyt tilanteen vaatiessa tilata Kovaselta tilataksin. Voi voi sun pöytää! Toivottavasti joku muu antoi sille kodin, ettei joutanut kiva pöytä kaatopaikalle.
Lähetä kommentti