torstai 18. marraskuuta 2010

Valkoinen tosiasia






















Olen valkoisen posliinin nainen. Minusta ruoka kuuluu tarjota valkoiselta lautaselta. Poikkeustapauksia on, mutta niin se vaan tuppaa olemaan, että ruoka se kauniimmalta valkoisella pohjalla näyttää. Lakanoissa sama homma, olkoot vaikka kuinka ryppyisiä kunhan ovat valkoisia. Näin pääsee tärkeät asiat esille – ruoka lautasella ja kuorsaaja sängyssä.





















Olen kuiskinut Arabian Tosca- ja Venetsia-vadeille jo vuosia – valitettavasti vain Stockmannilla. Olen kertonut miten kauniita ovat ja miten mielelläni tarjoisin rucolasalaattia Venetsia-vadilta.  Ehkäpä joskus saan toisen kotiini – sitten kun säilytystilaa on enemmän. Nyt olen määrännyt itselleni säännön. Ennen kuin yhtään lautasta tai kenkäparia kotiini kannan, täytyy vanhasta ensin luopua. Muuten käy kalpaten. Olen kuuliainen, varasin Kanuunan kirpparilta pöydän.

4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Olen myös valkoisten lautasten kannattaja. Kauniisti aseteltu ruokakin pääsee oikeuksiinsa.

Kerropa sitten kun viet tavaraa Kanuunaan! ;)

Lilou kirjoitti...

On ne kauniita. Voi että! Ottaisin. Ei olisi edes ongelmaa mahduttaa kaappiin :)

Minna kirjoitti...

Hyvä periaate. Kanuuna on hyvä !

Kimpassa kirjoitti...

Laura: Näin on. Kuviollisille lautasille katoaa kauniit ruoat. Vaikak ottaisin kyllä Paratiisin liemikulhon koska vaan. Tammikuussa Kanuunaan :)

Lilou: Ihania ovat. Mitkät erikoissyvät kaapit teiltä löytyy :)


Minna: Niin on – kiertoon vaan kaikki tarpeeton! Tänä syksynä on tuntunut, että Kanuunan pöydillä on lastenvaatteiden ja ketjurättien määrä vain lisääntynyt. Sellaiset vinteiltä löytyneet aarteet on ollut kortilla.
Tosin sitä samaa ketjukamaa siirtyy meikäläisenkin kotoa tammikuussa kanuunaan myyntiin, että turhaan valivali.