torstai 22. maaliskuuta 2012

Pääasioita


Pääasiat, tukka ja naama - naisten suosikkiaiheet.  Tukka sen kun kuivaa  ja ilkeitä finnejä pukkaa naamaan. Molemmat ongelmat nostettu ratkaistaistavien asioiden listalle. Ensimmäinen hoituu kampaajalla äänin niks ja naks. Jälkimmäinen on suuri murhe. Jos teini-iän elää siloposkin, niin onko kostona kolmekymppisenä akne?
Tagit ,

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vastauksena kysymykseesi: tuntuu olevan. Kerro, jos keksit jotain nerokasta, antibiootteja tai hormoneja ei huvittaisi enää vetää.

23. maaliskuuta 2012 klo 9.29
L. Dada kirjoitti...

Minäkin olisin mieluusti ottanut 15-vuotiaana muutaman näpyn poskeeni, jos olisin tiennyt, että hintana vauvanpyllyydestä on kymmenen vuoden myyräpiina* pitkin naamaa siitä päivästä, kun 20 tuli täyteen. Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta kymmenen pitkää jatkuvan ihotulehduksen vuotta se vei. E-vitamiineja riisinlesejauheesta, vehnänorasta, msm-rikkijauhetta, rasvaisia pähkinöitä, antioksidantteja raakasuklaasta ja marjoista, selleriä, avokadoa, kookosöljyä. Hippitavaraa kun olen alkanut lastata sisuksiin, iho on kirkastunut ja voi paremmin kuin naismuistiin. Kokeile msm:ää ja tocoa (riisinlesejauhetta) yhdessä. Vaiks Puhdistamon tai Cocovin.

*Myyrä=leuassa, otsassa tai nenänpielessä asuva sormenpäänkokoinen ihonalainen pahkura, joka muhii vähintään kaksi viikkoa ja estää ilmeidenmuodostamisen aiheuttamalla sietämätöntä kipua. Jokaisesta jää yksilöllinen arpi ja mittaamaton henkinen trauma. Esiintyy poikkeuksetta aina tärkeiden eventtien yhteydessä. Kirkkaanpunainen keskeltä, valkoinen reunoilta. Voi helvetti.

23. maaliskuuta 2012 klo 10.29
L. Dada kirjoitti...

PS. Ihana, ihana, IHANA tukka!! Ja nainen :)

23. maaliskuuta 2012 klo 10.30
Kimpassa kirjoitti...

Anonyymi: Jos keksin keinon, niin kerron koko maailmalle.

L:Dada. Hui oot mun kohtalotoveri. Voitais perustaa sellainen myyräkerho missä diilaillaan kolmekymppisten clerasilejä, eli riisinlesejauheita.
Olen mokannut siinä, että olen koko 2000-luvun vähemmän tai ennemmän väkivaltaisesti puristellut finnejä naamasta. Mikä suuri virhe, mummona olen ryppyinen arpinaama, sellainen jota lapset tuijottavat kadulla tai juoksevat karkuun. Nyt olen vain se arpinaama. Arpien kanssa voin elää, kunhan näppylät häviäisi. Google tässä juuri laulaa kun haeskelen tuota msm:ää ja tocoa - kuullostavat saksalaisilta teknoartisteilta. Toivon toivon niin, että nuo olisivat tie onneen :)

PS: Ite oot ihana, senkin metritukka-nainen!

29. maaliskuuta 2012 klo 23.27

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)