Lauantai-aamuinen brunssi Kalliossa ja ne lukemattomat juustovoileivät nukuttivat niin, että koin parhaimmaksi köllötellä pitkät kauneusunet kotiin päästyäni. Viikko on olut kiireinen ja hyvä niin. Olen rutistanut töissä pitkiä päiviä ja miettinyt siinä välissä elämää. Senkin verran ahkerasti, että iltaisin on ollut vaikea saada unen päästä kiinni.
Tähtihetkinä tällä viikolla olen haistellut pienen pientä poikaa. Mustatukkainen tyyppi on niin hurmaava, että sydän meinaa pakahtua.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti