En ole ikinä ollut heppatyttöjä. 9-vuotiaana kovasti yritin, mutta isot hepat oli hurjia eikä New Kids On The Block:n julisteiden väliin mahtunut heppa-postereita. Muut ratsasti, minä en. En tajunnut koko hommaa – hengailla nyt kakan hajussa ja pelätä että saa kaviosta otsaan.
Pelkoja pistettiin uusiksi viime viikonloppuna issikan selässä. Kopoti kopoti kuului kavioista kun minä ja Heela-poni mentiin rankkasateessa pitkin märkiä teitä. Hevoskammoni laantui islanninponin selässä saman tein. Täytyy päästä toisenkin kerran Heelan kyytiin, sen verran kamuja meistä tuli. Ensi kerralla sitten ratsastetaan ilman sadekamoja, kuivalla maalla.
Tekstit
4 kommenttia:
Hevoset ovat ihania ja ratsastus loistava harrastus. Terv. yks heppatyttö
Minna: Hihii, niin olen kuullut. Mutta hepat on ISOJA ja HURJIA – ja niin ovelia kavereita, että huomaavat heti jos kyydissä on pelkuri. Se on kyytiä sitten. Terveisin nynny.
Oi kyllä, kopukat on ihania! Olen vieläkin ihan jumissa parin päivän takaisesta ratsastustunnista, joten kuntoilumuotona ratsastus on mitä parhain harrastus. :)
Äh, äskeinen lähti hätäisesti ilman nimeä. :)
Lähetä kommentti