Kun olin pieni tyttö ruokapöytämme suojana oli vahakankaista Sienaa. Siinä minut syötettiin isoksi vispipuurolla ja jauhelihalla. Kaipaan niistä kahta, makeaa vispipuuroa ja ihanaa Sienaa, puuvillaisena versiona tosin.
Kuva:Artek
Tekstit
2 vuotta sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
niin munkin. sekä kankaana että elävänä olentona. :-)
Spots: Hih, äly hoi jätti, enkä heti tajunnut. Ihanat Sienat, terveisiä toiselle niistä, sinne siis :)
Lähetä kommentti