Pieni suklaatehdas

Pari viimeistä joulun alusaikaa olen toiminut suklaatehtailijana. Pienen ja tehokaan konvehtitehtaan olen pystyttänyt ruokapöydällemme ja toiminut sitten ihan fiilispohjalta Vili Vonkana, ystävällisempänä suklaatehtailijana toki. Tänä vuonna suklaata sulatettiin aika monta levyä. Sekaan heitin manteleita, pähkinöitä, rusinoita sekä ylläreitä. Yllärit olivat mm marmelaadin ja salmiakin palasia. Pieni suklaatehdas oli pystyssä kolme iltaa ja kahden hengen tiimin saldona oli 87 erilaista konvehtia. Kahta samanlaista suklaatia en vielä ole onnistunut saamaan aikaiseksi – ja vähän boheemejahan nuo ovat ukoasultaan, mutta voin luvata että maistuvat ihan hyviltä. Ennen kaikkea tummasta suklaasta valmistetut ovat nannaa.


Näitä on nyt sitten nakattu pienissä sellofaani-pötköissä suklaahiirille sun muille kaveritontuille. Koristelu ja erilaisten makuyhdistelmien kokeilu on niin kivaa, että ensi vuonna aion tehdä konvehteja pääsiäisenä, juhannuksena ja laskiaisena. Ja seuraava makukokeilu on sitten chili.

Tänä jouluna ei sitten osteta lahjoja

Espoossa oli taas hyvä joulu. Ruokavuori oli korkeampi kuin koskaan, lahjoja jaettiin kassitolkulla ja vieraat ne vain hymyilivät villasukat jaloissaan. Hyvä näin, mutta vähempikin olisi riittänyt. Ahne söi tietenkin niin paljon mätiä ja graavisiikaa että kasvattaa pian evät selkäänsä. Ennen eviä Ahne kuitenkin siirtyy sohvalle, peiton alle vihreät kuulat kainalossa ja yritää nukkua flunssaa pois.

Heippa taas ja ihanaa jouluyötä.

Hyvää hipiälle

Kreikkalaisia suosikkejani, Korresilta.

Sisukkaat ikkunalaudan asukit

Vaikka ikkunan tiivisteistä vetää ja kotona on verrattain erittäin viileää,  ei vihreävartisia asukkeja tunnu pahemmin talvimeininki harteilla painaa. Epätavallisista olosuhteista huolimatta orkidea ja chili sinnittelevät ikkunataudalla edelleen.

Mehukas ja makea

Hyviä pääryniä ja likainen pöytä.

Paperin uudet kuviot

 Oletteko jo huomanneet Stockan uudet paketointitarvikkeet. Sain kinuttua Akateemisesta pari arkkia mukaan kaksipuoleista lahjapaperia ja raidallista nauhaa. Ihanan pinkkiä,  pirteää ja erilaista kauppaketjupaperia. Itse paketoin lahjani ilmeisesti juuri sillä väärällä puolella, mutta kun se oli kivempaa. Raitannauha on muuten uusi suosikkini, saisikohan sitä ostaa rullallisen omiin tarpeisiin. Hyvä Stockka! Akateemisessa vallitsi muuten totaalinen kaaos – kannattaa vältää jos ei halua joutua tönityksi. Huh.

Lahjaideaa

www.costo.fi/

Aikuisen naisen aamiainen

Kahvia ja kettukarkkeja.

Pakettileikki

Tilatiin taannoin työkamujen kanssa Kruununjalokivestä leimasinsettejä. Puiset leimasimet osoittautuivat luultua pienemmäksi, mutta ajavathan nuo asian. Oikeastaan kirjainkoko on aika passeli juuri lahjapaperien ja korttien tekoon. Pikkuisia kirjaimia, jotka eilen päätyivät pienen pojan syntymäpäivähjan kääreeseen. Tänään sitten leimaillaankin joulupaketteja. Leimailu on i-h-a-n-a-a ja tullut top-asioiden kärkeen. Pienestä se on kiinni, että mieli kirkastuu.

10 jäljellä

 

Kas vain, huomenna on taas maanantai. Lasken öitä lomaan, ihan oikeasti. Tällä hetkellä olen luvussa 10.  Tuntuu vähän raskaalta. Tarvitsen välittömästi  tällä pärjäät ensi viikosta -smoothien. Tarjoaisko joku? Myös tällä pääset palmun alle aurinkoon -shotti olisi tervetullut.

Leivät ei liity tähän millään lailla, joskus taisin nuo syödä ja joskus otin kuvan. Oululaisen ovat, otaksun,

Siena on suosikkini

Kun olin pieni tyttö ruokapöytämme suojana oli vahakankaista Sienaa. Siinä minut syötettiin isoksi vispipuurolla ja jauhelihalla. Kaipaan niistä kahta, makeaa vispipuuroa ja ihanaa Sienaa, puuvillaisena versiona tosin.



Kuva:Artek

P niin kuin Pariisi ja paloauto

Joskus oli tarkoitus tehdä joulukortteja, syntyikin vain rosoinen P-kirjain.

Hiihtäen olisit jo perillä

Oi voi Helsinkiä. Lumi on pistänyt kaupungin sekaisin. Oli erikoisen mielenkiintoinen kotimatka tänään. Normaalin yhden kulkuneuvon sijaan käytin kolmea eri julkisen liikenteen tarjoamaa välinettä. Ajankulusta en viitsi edes mainita, mutta mihinpä sitä nuorella ihmisellä kiire olisi. Sanoisin, että korkeintaan kenkäkauppaan. Koska käsittääkseni vietämme vasta talven alkua, olen alkanut harkitsemaan ihan vakavissani aikus-talvikenkien ostamista.

Vagabondin Magdala-mallissa on paksu pohja ja lämmin vuori – kuten talvikengässä kuuluukin. Ulkomuoto onkin sitten toinen seikka,  näissä on vähän sulattelemista. Onneksi olen aika helppoa kauraa, varsinkin tälläisissä kysymyksissä missä pyöritään mukavuusalueella. Huomenna sitten vain sovittelemaan kenkiä ja haistelemaan alennusmyyntejä, eikös sitä ruotsalaisketjuilla ole tapana Rea-kyltit pystyttää jo reippaasti ennen joulua?

Suolaa haavaan

Tänään ratikkapysäkillä sujahti lunta saappaanvarresta sisään. Heinäkuussa Istanbulissa siristin silmiä auringonlaskussa.

Kaunis joulufiilis

Seikkailin Iittalan uuden joulukuvaston sivuilla. Hieno ja raikas meininki taas.

Kuuluu naksunaa

Korvat on mennyt lukkoon.

Uusi tomaattiliitto

Kuivatin Hannan reseptin mukaan kirsikkatomaatteja uunissa. Ah, miten maukkaita niistä tuli. Kauniita ja sopivasti makeita salaatin seasssa. Uunissa kuivattaminen on näköjään hyvä keino solmia minun ja tomaatin välille taas sopu. En ole aikoihin syönyt tomaatteja,  sillä en oikein pidä suomalaisista tomaateista, enkä halua syödä tuontitomaattejakaan.  Kaikki ne ovat aina raakoja ja kitkeriä ja väriltäänkin vaivaisen näköisiä – varsinkin tähän vuodenaikaan. Nyt tuli muutos  – kuivatan lopputalven kirsikkatomaatteja uunissa, pistän päälle timjamia, oliiviöljy, pippuria ja sormisuolaa.  Syön sitten punaiset sankarit salaatin, pastan tai varrasleivän kera ja olen onnellinen.

Hrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

Olohuoneen ikkunassa on pakkaskukkia.

Elämää Siperiassa

Heti kun astuu kynnyksen yli kotiin on pakko sujauttaa villasukat jalkoihin, laittaa kynttilät palamaan ja kääriytyä vilttien alle. Olohuoneen patterit ei vieläkään lämpene kunnolla ja huoltomies sanoo vaan joo-joo.

Päätä päiväsi pähkinällä

Viimeisin riippuvuus – Rainbow California-sekoitus.

Valkoinen kaupunki

Nyt se alkoi – talvi!

Mattoa lattialle

Vuosi sitten syksyllä tehtiin asuntokauppoja. Rempassa hiottiin ja laitettiin vanha ja kulunut tammiparketti valkoiseksi. Lattia-Jarkko teki sen kolmeen otteeseen kun allekirjoittaneen mielestä lattia ei tahtonut tulla tarpeeksi valkoiseksi. Hyvää jälkeä saatiin ja kaikilla kesti pinna. Uutta ja kaunista lattiaa en ole halunnut laittaa mattojen alle piiloon. Ainoastaan eteinen on saanut räsymaton, jotten aiheutaisi pysyviä vaurioita koroilla ja märillä tossuilla pehmeään parkettiin.
Nyt reilun vuoden jälkeen on mattoasia alkanut mietityttämään. Osasyy on pimeä ja kylmä marraskuu, mutta olen tosissani alkanut kaipaamaan olohuoneeseen pehmeää ja lämpöistä mattoa.

Kuvan harmaa matto vaikuttaa täydelliseltä. Sitä pitää ehdottomasti päästä tarkastelemaan lähempää. Auttakaa, jos tiedätte mistä tuollainen kaveri löytyy. Laadukasta tekoa pitää olla ja mitään pölynkerääjää en kotiini kaipaa. Muistelen Habitatin valikoimasta löytyneen joskus vastaavanlainen.  Liekö sitäkään enää markkinoilla.

Apua apua kamut! Tiedätte kuitenkin ne kaupungin kuumimmat mattokaupat.


Kuva: Lotta Agaton

Joku on tainnut syödä ärrimurrikeksejä

 

Nyt se alkoi – konvehdit pamahtivat työpöydille. Rasiat huutelevat nimeäni, vievät ruokahaluni ja nostavat finnit otsaan. Missä se itsekuri on? Koska olen niin aikuinen, ettei makea enää maistu?
Siinä sitä taas ollaan – suupielet suklaassa ja maha turvoksissa.

Ei mulla muuta, paitsi Lindh on paras.

Valkoinen tosiasia

Olen valkoisen posliinin nainen. Minusta ruoka kuuluu tarjota valkoiselta lautaselta. Poikkeustapauksia on, mutta niin se vaan tuppaa olemaan, että ruoka se kauniimmalta valkoisella pohjalla näyttää. Lakanoissa sama homma, olkoot vaikka kuinka ryppyisiä kunhan ovat valkoisia. Näin pääsee tärkeät asiat esille – ruoka lautasella ja kuorsaaja sängyssä.

Olen kuiskinut Arabian Tosca- ja Venetsia-vadeille jo vuosia – valitettavasti vain Stockmannilla. Olen kertonut miten kauniita ovat ja miten mielelläni tarjoisin rucolasalaattia Venetsia-vadilta.  Ehkäpä joskus saan toisen kotiini – sitten kun säilytystilaa on enemmän. Nyt olen määrännyt itselleni säännön. Ennen kuin yhtään lautasta tai kenkäparia kotiini kannan, täytyy vanhasta ensin luopua. Muuten käy kalpaten. Olen kuuliainen, varasin Kanuunan kirpparilta pöydän.

Silvoplee

Kallion Silvoplee on ehkä paras lounaspaikka mitä tiedän. Seisovanpöydän valikoima on runsas ja ennen kaikkea ruoka on mielettömän herkullista. Painon mukaan veloitettava lounas tulee helposti hinnakkaammaksi mitä oli odottanut. Ainakin jos tahtoo maistella tota ja vielä tota ja kakkuakin olisi kiva ottaa. Paras paikka se on silti ja  istuisin pöytään vaikka joka päivä nauttimaan elävää ravintoa jos vaan olisi varaa.