True Blood

Heip tytöt, täällä ollaan! Viikonloppu hujahti kauhiaa kyytiä, hyvä että nukkua ehti, blogistelusta puhumattakaan. Sisällään se piti juoksua paikasta toiseen ja asioiden hoitamista, viiniä ja ystäviä sekä paljon ruokaa. Loppuhuipennus sunnutai-iltana oli karkkiöverit ja leffa Kunniattomat paskiaiset. Näin meillä, nyt taas uuteen viikkoon- silmät sikkuralla salmiakeista. Aamulla ensimmäiseksi kastui sukat - seurauksena aamupalaverissä paleli varpaat. Huomenna laitan kyllä kumpparit jalkaan, pääsen nopeammin eteen päin kun ei tarvitse kiertää ja kaartaa lätäköitä.



Tänään aion illalla kömpiä viltin kera sohvan nurkkaan ja laittaa kanava kakkosen klo 22.35 päälle. HBO:n True Blood -sarja kiinnostaa, vaikka en ole ikinä ollutkaan vampyyripäissäni ja kaiken kukkuraksi olen erinäväisiä mielipiteitä kyseisestä hittisarjasta kuullut. Niin tai näin - en usko, ennen kuin itse näen. HBO:n sarjat ovat kuitenkin tv:n eliittiiä ja olenkin kärsinyt pahoja Wiren jälkeisiä vieroitusoireita. Tästä en sentään odota Wiren kaltaista tajunnan räjäyttävää sarjaa, lähinnä laadulla tehtyä viihdettä joka saa viikon alusta hieman pehmeämmän. Positiivinen hommeli on myös se, kun Yle taannoin nappasi HBO:n esitysoikeudet. Nyt saamme nauttia sarjaa ilman raivostuttavia mainostaukoja. Huonompi hommeli taas on se, että tätäkin sarjaa on ehditty tehdä jo useampi tuotantokausi, ennen ensimmäistäkään suomiesitystä. En tajua.