maanantai 31. lokakuuta 2011

tiistai 25. lokakuuta 2011

Hyi täällä haisee kaali!





 Olen kaalihullu joka keittelee kaalikeitoksiaan usein. Nyt on minulle ja muille kaalihulluille ilmestynyt sopiva kirja - Pieni suuri kaali.  Kansien välistä löytyy yli 80 reseptiä kaaliruokiin. Ihanaa, kohta meillä haisee taas kaali!



Pieni suuri kaali nostaa lehtiensä suojiin kääriytyneen raaka-aineen ansaitsemaansa arvoon.
-Kirstilä, Kalle

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kurpitsan värisessä vessassa


Halloweenia kohti. Lauantaina olisi juhlat  ja juhlareleet halloween-koltut aivan hakusessa. Saa heittää ideoita!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Hikoilin ja söin

Aamulla kello herättämässä, sängystä suoraan puolijuoksua jumppaan. Hikinen muokkaus ja tunnin venyttely perään. Olo oli kuin supermiehellä konsanaan - taas mietin miksi en käynnistä aina lauantai-aamuja näin.


Kipitin jumpasta punainen kassi olalla Lasipalatsille ja treffiseura sellaiset kivat 30 minuuttia myöhässä. Pusut sinne, saat anteeksi kun olet ihana Inkeri!

Niin mahtava brunssi Lasipalatsin ravintolassa, että jäljelle jäi vain tyhjät lautaset.  Kaupungin kärkeen brunssisijoja jaettaessa, ei sentään klassikko Fazerin ohi.



perjantai 21. lokakuuta 2011

Mummoankan piiras

Omenapiirakka on asia joka maistuu aina. Tähän listaan kuuluu tietenkin lukemattomia makuja, mutta nyt keskitytään omenapiirakkaan. Usein sitä jämähtää samoihin keitoksiin ja turvallisiin, hyväksi todettuihin resepteihin. Päätin kokeilla jotain muuta ja se muuta oli mummoankan omenapiirakka. Tiedättehän sen amerikkalaisen, taikinakuorellisen piirakan joka laitetaan jäähtymään ikkunalaudalle ruudullisen keittiöpyyhkeen alle.

Resepti haun tuloksena päätin seurata Hesarin ohjetta. Olen vähän sitä mieltä, että ruokatorstain ohjeet ovat aina melko hyviä ja pidän siitä että kauden tuotteet on nostettuna esille.  Ensimmäinen asiahan joka amerikkaisesta omenapiirakasta tulee mieleen on se taikinakansi ja toinen on aaltoileva reuna vuoassa. Eihän sellaista vuokaa minun kaapistani löydy, enkä tässä asiassa sortunut Herra Stockmannin pelastukseen. Pistin leipoen ihan perusvuokaan, matalaan ja rumaan koko kansan pyrexiin. Piirakan ulkonäkö ja mehevyys sai tästä siipeensä. Korkea reuna olisi varmasti pitänyt sisuksen kosteampana ja ulkonäkö - se ei tällä kertaa ihan kohdannut  mielikuvaa siellä ikkunaraossa jäähtyvästä piirakasta.  Virhe taisi käydä siinä etten noudattanut ohjetta ja käyttänyt Granny Smith-lajiketta. Pistin paloiksi maalta tuotuja, jauhoisia, mutta kauniita punaisai omenia. Hapan lajike olisi saattanut taittaa makeutta. Sillä makeaahan tästä tuli, todella makiaa. Silti, suosittelen teitä leipomaan tätä, herkullista se on.


Ja tässäpä teille yllättävä tarjoiluehdotus.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Sitruunamelissa




































 Katselin tässä koneelta kuvia. Sinne oli tallentunut muutama kuva sitruunamelissasta, sellaisesta ihan tavallisesta järvisuomen (vai onko se jauheliha-merkki) sitruunamelissasta. Kun ei oikein muuten nyt juttu luista, niin päätin pamauttaa kuvat tänne ja esittää teille kysymyksen - mitä te teette sitruunamelissasta? Ja vastaus ei saa olla - koristelen jäätelöannoksen.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Vieraita sisämaasta


































Tossut kokoa 36 viipyivät eteisessä viikonlopun.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Heinola 7.7.2011





Heinäkuussa, lämpöisenä kesäyönä – pojat järvessä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pyöreät herkut




Syksy, satsumien kulta-aikaa. Juuri nyt parasta on jääkaappi-kylmät satsumat ja keitetyt ruusukaalit.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Sekaisin sienistä

Olen taas aivan koukussa sienestykseen ja siihen lantsareissa mestässä tarpomiseen. Sienestyshimoa on  nostattanut myös se, että siellä mättään reunalla ei tarvitse kuin sievä pylly laskea maata kohden ja alkaa sieniä koriin nostelemaan. En muista tavanneeni aikaisempina syksyinä tällaisia mielettömiä suppisesiintymiä.  Tai sitten olen vain sattunut korini kanssa väärille apajille. Jotain negatiivistäkin näistä juhlallisen kokoisista sienimääristäkin löytyy - kotona on jatkuvasti sellainen mukava ummehtuneen sammaleen, mullan ja kosteuden haju. Se irtoaa keittiön lattialämmityksen päällä kuivumassa olevista suppiksista. Ei mikään laventelin aromi tosiaan.

Varokaa vaan tyypit siellä puolen, joulupaketista ei löydy tänä vuonna suklaata.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ne pienet totuudet jaossa

Sain taannoin Jennin Kakunpalanen-blogista haasteen kertoa viisi totuutta itsestäni. Laitoinkin sitten kertaheitolla kymmenen faktaa jakoon. Olen tehnyt blogini historian aikana kolmasti listoja itsestäni, ne löytyvät  täältä, täältä ja täältä.  Koska olen listaihminen, lupaan tehdä näitä jatkossakin. Tehkää tekin kaikki perässä!

  1. En ole ajanut autoa vuosiin. Syksyn projektina on taas viritellä kaasujalkaa ja saada rattipelot kuriin.
  2. Viihdyn yksikseni kotona, erityisesti lauantaiaamut omissa olossa on herkkua.
  3. Minulla on pakkomielle vaihtaa pussilakanat tasan kahden viikon välein. 
  4. Olen myös hyvin tarkka, että astiat ovat kaapeissa oikeilla pakoillaan. Pienet lasit eivät saa olla korkeiden rivissä ja toisin päin.  Samat säännöt pätevät myös kylppärin peilikaapissa. Kynsilakka hyllylle ei parane hammastahnaa nostaa. Edellä mainituista asioista johtuen tottelen nimeä Siivousnatsi. Nimi on kuulemma annettu kaikella rakkaudella.
  5. Kasvoin Espoossa. Tapiolalla on sydämessä erityinen paikka. Jännittää ja pikkasen kauhistuttaakin nähdä miten metro tulee muuttamaan aluetta. 
  6. Minulla on paha tapa kurtistella ja rypistellä otsaani. Pari kesää sitten sain aikaan kunnon rusketusrajan otsaan.
  7. En ole muista minä vuonna olen käynyt viimeksi elokuvissa. Kotisohvalla järjestetyt leffaillat on paljon parempia kuin Tennispalatsin popcornin hajuiset massanäytökset. 
  8. Täytän 30 vuotta ensi perjantaina. Olen diagnisoinut levottoman ja väsähtäneen mieleni ikäkriisiksi.
  9. Juhlin viime lauantaina syntymäpäiviä etukäteen. Sain kostoksi sellaisen skumppa-kankkusen, että istuin vielä maanantai-palaverissa naama vitivalkoisena.
  10. Minttu Mustakallio on aivan hurmaava. Olen fani.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tuoli joka kaapattin kyytiin



































Nämä kaksi kuvaa ovat viime keväältä. En muista kerroinko tuosta roskalav alta pelastetusta pinnatuolista. Löysin sen Merihakalaisen sisäpihan lavalta - jalat sojottamassa vinksin vonksin runkopatjan välistä. Tuoleja oli kaksi, mutta toinen jäi kyydistä, sillä mies painoi kaasua kun ensimmäisen olin sullonut kyytiin. No arvaatte varmaan, että tästä asiasta on jo käyty parit tiukat keskustelut. Ensinnäkin tuoli pariskuntia ei noin vain voi erottaa toisistaan ja tuollaiset aarteet pelastetaan vaikka olisi kuinka kiire tai nälkä tai vessahätä.

Nyt tuo poloinen tuoliparin puolikas on sitten vihdoin hiottu ja maalattu uudestaan valkoiseksi. Hioin käsin pari kertaa ja maalasin kolme kierrosta. Olisi pitänyt hioa vieläkin huolellisemmin,  sillä vähän jäi sellaista epätasaista pintaa joihinkin kohtiin. Ja niitä kuviahan minulla ei teille ole tästä lopputuloksesta. Huomenna kello kahdeksan asia on ehkä korjattu. Olen vähän väijynyt tuosta keltaisesta raamatusta sitä Hullujen Päivien kameraa. Meinaan ihan laittaa kellon soimaan seitsemäksi ja rientää tekemään täsmäiskun kameraosastolle.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Meni vähän överiksi




Ei enää maissia. Nyt on kotimaisen kaalin vuoro täyttää kattilat ja lautaset.