perjantai 31. heinäkuuta 2009

Purjeilla

Hio-hoi - täällä mä oon taas! Olin vähän lomailemassa, elin ilman kelloa ja unohdin mitä sana internet tarkoittaa. Noh, koska kolme viikkoa on kuitenkin aika lyhyt pätkä, niin melko hyppykenkää tässä näppäimistö löytyy taas sormien alta.

Kolmesta lomaviikosta yksi kului hengittäin meri-ilmaa ja seilaten etelästä Turun ulkosaaristoa kohti. Yhtä julmetun kylmää ja epäkesämäistä sadepäivää lukuun ottamatta aurinko mollotti ja laineet liplattivat saaristossa koko reissun ajan. Aamuisin lähdimme kohti horisonttia ja illan tullen rantauduimme toinen toistaan idyllisempiin satamiin. Ja ne ihan oikeat saaristolaisheput harmaissa parransängissään ovat niin mainioita, että kaikki kaupungilaiskireys häviää hetkessä. Letkeää ja rentouttavaa sanoisin - eli juuri sitä oikeaa lomaa.















Kertokaahan kamuseni kuinkas teidän kesäjuttuset menevät!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Postikortti


Hei!

Terveisiä lomalta. Minulla on ollut ihana lomaviikko ja kaksi vielä edessä.
Jotain tälläisiä valittuja paloja lomalleni sattunut:
Päiväunia/Puistoja/Pyöriä/Rantoja/Mökkejä/Kaupunkia/Ystäviä/Purjeita/Korkoja/Makkaraa/Skumppaa/Kirjoja/Jäätelöä/Nurmikkoa/Kalliota/Perhettä/Helmoja/Lahkeita/Myöhäisiä aamupaloja/ Pussailua/Maailmanpyörää/ Saaristoa/Junamatkoja/Hyräilyä/Siristelyä/Heinikoita/Kärpäsiä/Haaveilua/


Ihania lomapäiviä teille! Juoskaa kesäöinä heinikoissa - niin minäkin teen!

-L

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kattaus kuudelle onnelliselle



Uuden kodin etsintä jatkuu. Toivo ei ole hiipunut täysin - oikeasti hyviä vaihtoehtoja on tullut eteen. Kuitenkin Se Koti on vielä odottamassa jonkin kulman takana (sympaattisella pikkukadulla keskustan tuntumassa, missä pionit tuoksuvat ja merituuli tekee takkuja tukkaan).

Tulevassa kodissa on lämmin henki, korkeat huoneet jotka tulvivat valoa ja mahdollisuuksien keittiökahdelle kotikokille. Lisäksi listalla on tusina muita vaateita, yksi tärkeimmintä on tila vähintään kuuden hengen ruokapöydälle. Olen haaveillut läpi kotieni kunnon pöydästä, joka ei pienestä hetkahda. Pöydästä joka tekee asuntoon sydämen jonka ympärille saan kerättyä tärkeät ihmiset ihmettelemään maailmaa. Rustiikkia, valkoista, uutta ja vanhaa miksattuna - ehkä eriparisia puisia tuoleja natisevalla lautalattialla tai vaikkapa raskas elämää nähnyt penkki - niissä olisi aineksia kodin sydämen ympärille. Silmä tarkkana ja asuntovahdit päällä etsintä jatkuu - ainakin on arkistot täynnä kuvamateriaalia mistä ammentaa ideoita ja inspiroitua sateisena lomapäivänä.





Kuvat: Living Etc, Woodnotes

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Puukorot kattoon




Niinhän siinä sitten kävi - nyt minunkin varpaat vilvoittelevat aidoissa ja oikeissa Hasbeenseissa. Toukokuussa miettimäni vaihtoehto oli aivan surkea näiden rinnalla - jos saa täydellisen kengän jalkaansa niin siitä on pidettävä kiinni. Ruotsalaiset puurakkaudet ovat kopsutelleet jaloissani ahkerasti siitä päivästä lähtien kun ne kotiini kannoin. Päädyin ihanaan (ylläri-ylläri) mustaan nahkaan, mutta myös kauniin ruskeat ovat harhailleet mielikuvissa jatkuvasti - ja punaiset ja siniset. Hasbeensit ovat kuin karkkia - iloksi ja suruksi tilipussi on typötyhjä, joten yksillä kappaleilla kopsutellaan nämä helteet. Onneksi yksistäkin on valmistajan mukaan kokonaiseksi ihmisiäksi - toivottavasti, koska annoin jo kengilleni nimetkin - näin niitä rakkaustarinoita syntyy

Ja epäilijöille tiedoksi - fillarilla kulkeminen onnistuu mainiosti -puukorolla on hyvä polkaista lomalaisen kuumalle kesäkadulle.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Nils sanoi jag älskar dig



Lemppari kirpputorin ummehtuneista vaatekasoista löytyi kaksin kappalein täydellisiä farkkuja rentoon kesämenoon. Suuren suuria ja ahkerassa käytössä mukaviksi muodostuneita yksilöitä. Toisista taiotaan shortsit ja toisista vain kääräistään lahjetta rullalle, jottei kompastuta nokka edellä kesäasfaltiin. Pehmeän sinisistä pitkälahkeista tulee raikas pari valkoisten tossujen kera elokuisiin kesäiltoihin. Oih ihanaa - olen niin kaivannut muhkeiden villapaitojen seuraan vanhoja ja huolettomia farkkuja. Ja nyt ne löytyivät - eurolla. Kaiken muun kivan lisäksi - lököttävät, siniset lewikset saavat minut tuntemaan itseni nuoremmaksi. Naurattaa - en ehkä tarvitsekkaan ryppyvoiteita - puen vain päälleni jotain menneiltä vuosikymmeniltä ja olen jälleen nuori, naiivi ja maha sekaisin ihastumisista.