Terveisiä Huvikummusta! Viikko sitten Kumpulassa oli vallan mainio kyläkirpparipäivä. Toinen toistaan kauniimpien puutalojen väliin, pihoille ja kaduille olivat asukkaat nostaneet omat myyntikojunsa pystyyn. Tarjolla oli tavaraa, vaatetta ja hillopurkkia taivaan ja maan väliltä. Kierroksen jälkeen saattoi piipahtaa kyläläisen omaan puutarhaan mehulasilliselle, joka oli mahdollisesti valmistettu omista omenoista. Mehuseuraksi saapui myös pihan vanha kolli.
Oi oi, kuinka haluaisinkaan ikioman vanhan puutalon, rönsyilevän puutarhan ja pikkuruisen lasiverannan. Oikein sydämestä kirpaisee, kun näistä haaveilee.
Tekstit
3 kommenttia:
Voi, mulla on ihan sama haave! Puutalo ehdottomasti lasiverannalla, kiitos. Nään noista lasiverannoista uniakin.
Kuvailit juuri minunkin unelmataloni :)
Riehu: Ajattele, siellä sitä istuisi teekuppi kädessä ja katselisi sateen ropinaa.
Dolce: Ja varmasti monen muunkin. Eipä ole ihania puutaloja liikaa tarjolla.
Lähetä kommentti