Näinä päivinä

Rankkasateesta kastunut nurmikko tuoksuu taivaalliselta. Perjantai-iltana on hyvä istua sisällä ja katsella sateiseen puistoon, kuunnella sateen ropinaa ja vain olla ja laiskotella. Viikko on ollut kiireinen ja olen toistuvasti sotkenut viikonpäivät keskenään - yllättävät pyhäpäivät tekevät viikkoon sekamelskan. Ei sillä ettei ylimääräisiä vapaapäiviä muka kaivattaisi - jos minulta kysytään viikonloppuun voisi vallan mainiosti lisätä päivän tai pari. Johtui sitten katkonaisesta viikosta tai sekoilevasta bloggaajasta - blogi on ollut unessa.
Summataanpa näin, tässä jotain lähipäivinä sattunutta;

• Varasin ajan kampaajalle - vihdoin ja viimein. Sain ajan vasta muutaman viikon päähän, joten edelleen on aikaa veivailla ja väännellä hiusmallien välillä. Luvassa edeleen hiusnurinaa.
  
• Olen selaillut - enemmän kuin ikinä Oikotiellä ja Etuovella myytäviä asuntoja. Siellä se koti on - slogan on suurta huijausta.
• Olen lukenut dekkareita - tosin sisällä vaikka oikea paikka olisi puistossa auringon alla. Ehkä huomenna on taas kesäisempi auringonpaiste ja pääsen leiriytymään puistonpenkille.
  
• Ihan perustyössä ravaamisen lisäksi olen pakannut talvisaappaat laatikoihin, jumppaillut hikipäänä Motivuksessa, syönyt ihanaa parsaa ja suuria, suuria määriä jäätelöä, lotonnut, siivonnut intohimoisesti ja pyöräillyt raivopäisesti vesisateessa. Lisäksi sain eilen mieheltä nipun ruusuja - ihan muuten vaan - aika mukavaa.

Ruusujen lisäksi ikkunalaudalla kukkivat neljättä kevättä samat pelargoniat. Onnistun jopa tappamaan rahapuun, mutta pelargoniat ne kukkivat keväästä jouluun - tämä on selvittämätön mysteeri.