Lempeä niskatuki

Siinä on kaulaliina. Ihana ja pehmeä lahja jonka viikonloppuna sain. Se on pitkä, todella pitkä. Testasin - viisi kiepsautusta kaulan ympärille menee helposti. No, sitten ei pää käänny ja auton alle kävelemisen riski kasvaa. Hui kauhistus. Kiedon siis vain neljä kierrosta kaulaliinaa kaulaani. Kivalta se näyttää. Harmaa on kaunis väri ja itsetehdyt lahjukset niitä kaikista ihanista ihanimpia.

Meidän äiti tekee parasta ruokaa!

Tänään oli keltainen päivä Espoossa. Tuli hyvä mieli ja täysi maha. Sunnuntai-olossa on hyvä elää.

Kopoti kopoti

Spots taisi tilata taannoin poni-pyörän. Perässä tullaan. Oma poni on saatava heti, sanoo nimimerkki pyörähullu!

Olen tässä talven ihmetellyt miksi ketjusuoja on muovia. Ei olisi saanut ponille sellaista laittaa. Taisin päästä ihmetyksestä yli siinä vaiheessa kun kuulin pyörän mukana tulevista tuunaukseen tehdyistä tarroista alkuperäisillä kuvioilla. Vielä tarroja hienompaa on edessä oleva tavarateline. Siihen on hyvä laittaa kesäjutut kiinni ja polkaista kohti toria tarra otsassa.

Nähdään poniajeluilla!

Heinäkuun helmat

Näinä päivinä olen haaveillut heinäkuusta, kesäilloista ja paljaista varpaista. Kesäajan parhautta on sukattomuus. Se tuo vapauden, jota ei talvikuukausina koe. Tärkeää on myös lakata varpaankynsiin punaista sävyä. Ne yhdistetään kesähelmoihin, nutturatukkaan ja auringosta punottavaan nenänpäähän. Siinä se heinäkuun asu!







Urban Outfittersin mekot ovat raikkaita ja täydellisiä pitkiin kesäiltoihin. Tulkoon kaappiini tuo kaunis valkoinen. Se päällä tanssin kesäöinä ja nautin hyvästä olosta varpaat hiekassa kikattaen.

Kumkvatti

Sellainen pikkariikkinen ja makea hedelmä. Kokki pisti viipaloiden ja kuumalle pannulle. Perään sokeria. Karamellisoitui hetkessä sulavassa sokerissa. Nostettiin saman tein sienirisoton päälle. Oho, risotonko päälle?

Kyl kyl ja hyvää oli. Minäpä silti yhdistän makeaan jälkiruokaan sekä maistelen suoraan pannulta.

Puolen päivän taivas

Olen löytänyt uuden tien, sellaisen joka vie lounaalle Allotriaan. Jukran pujut miten hyvää ruokaa siellä tarjotaan! Tila on avara ja ihana, ja mikä parasta - valtavista ikkunoista tulee sisälle auringonvaloa niin reippaasti, että siinä se paha kevätväsymys katoaa kerta heitolla.

Robottiveljekset

Surffailulla tuli vastaan hienoja robotteja. Näyttäisivät olevan pehmeitä ja halattavia. Tuskin siivoavat mullin mallin olevaa kotiani tai pesevät pyykkiä. Nämä robot siis vain tönöttää, hih hih. Hali hali robotti!


Ja kaikkea muutakin kivaa ja söpöä tuon linkin takaa löytyy.
www.ferm-living.com/

Kysymyksiä

Nilsonilta löytyy mustat nyörikengät, loppuviikosta varmaan omasta jalasta - jos en hillitse itseäni. Miksi ei ole myös ruskeita versioita, miksi ei Herra Nilson?

Suunnitelma takin tilaamisesta jäi toteuttamatta. Tarkistin vielä kertaalleen löytyykö takki kotikaupungin kaupasta - ei löydy. En siis vieläkään onnistunut nettikauppoja tekemään. Miksi en ja kuka opettaisi? Herra Visa Rajatonko?

Pilkkipäivä

Aurinkoinen pakkaspäivä järven jäällä, jolloin kala ei syönyt, mutta minttukaakao oli parempaa kuin koskaan.

Ei ole kaikki kupit kaapissa

Jos jotain keräilen, niin astioita. Rakastan Iittalan ja Arabian vanhoja klassikoita ja uusia muotoja. Olenkin onnistunut kantamaan vuosien varrella keittiön hyllyt täyteen eri sarjojen mieleisimpiä osia. Kun Arabian valkoinen posliini on sarjasta toiseen saman sävyistä, on helppoa yhdistellä niin 24h ja Teema kuin Egokin yhteen sulassa sovussa. Jossain vaiheessa valkoisen piristykseksi, toin raidallliset Origot ja satumaiset Taika-kupit pinojen jatkoksi. Sama show on tapahtunut myös Iittalan laseissa. Niin, sellaista se on astiahulluus, mutta jos rakastaa ruokaa, on kunnia-asia tarjoilla se kauniilta lautaselta. Perimmäiset syyt kippojen ja kuppien hamstraamiseen taitavat olla kuitenkin saman vian omaava äiti ja muutaman vuoden takaiset astiakauppiaan hommat.




Toiset siis keräilee vinyyleitä, toiset postimerkkejä ja toiset lautasia. Mutta jotain on minunkin astiakaapeista puuttunut, nimittäin kunnon espressokuppoiset. Niimpä sitten raahasin yhden sorttiset taannoin Ruotsinmaalta.



Lempparikauppa Granitin hyllyiltä löytyy puhtaan valkoista ja kaunista mattamustaa. Kauniita ja pieniä kuppipareja, jotka näyttävät somilta pinoilta espressokoneen päällä. Mustat veivät sydämeni, mutta kaffe pääsee kauniimmin esille valkoisesta pohjasta. Joten molempia värejä päätyi kassan kautta kotiin. Maksoi muistaaksi parisen euroa per kuppi. Röh, röh miten halpaa!

Raskaalla ranteella

Koko ajan tarvitsee jotakin (suomeksi: koko ajan haluaa jotakin) Nyt olisi ostoslistalla vuorossa rannekello. Yli kymmenen vuotta minua on palvellut Calvin Kleinin kello - se ysärihitti. Hyvä kello se on ollutkin, vaikka onkin majaillut laatikossa parit viime vuodet. Nyt kaipaan toisenlaista kelloa ranteeseeni - rautaisempaa ja raskaampaa tavaraa digitaalinäytöllä. Nimenomaan digitaalinäytöllä.



Nämä Suunnon kellot miellyttävät silmää, mutta en tarvitse ranteestani tietoja kuun vaiheista tai ilmanpaineesta. Simppeliimpää sisusta siis kaivataan sekä pienempää summaa hintalapussa. Kello-ostoksille siis, mutta minne?
Kuvat: www.finnishdesignshop.com

Raikas aamu

Ulkoiluntäyteisen ja minttukaakaolla maustetun viikonlopun jälkeiset tunnelmat ovat näin maanantaiaamuna melko väsyneet. Siispä jätän turinat vähäiseksi ja toivotan seuraavaa;

Aurinkoista naistenpäivää neitokaiset!

Kuva on sattumalta Googlelta vastaan tullut (terveiset vain jollekkin taitavalle leipurille) ja omistettu suoraan Edinburghiin eräälle ihanalle päivänsankarille!

Hei kaikki beibit, unohtakaa teipit!

Tuplaminä otsa rytyssä auringonsäteistä.


Olen taas haalinut viikoloppuni täyteen ohjelmaa. Mukavilla jutuilla tietysti. Arkena ehtii kasvattaa ne viisi pattia otsaan, joten viikonloppuna tarvitsee letkeää ohjelmaa, jolla sarvet typistyy.

Tänään menen juhlimaan pientä Kuutti-poikaa. En sitten ostanut niitä hassuja nassuja, vaan päädyin kotimaiseen Iittalaan ja Arabiaan. Lusikkaa ja lautasta pienelle pojalle tiedossa.

Paras juttu on lauantain ohjelmanumero - pilkkikisat! Jihuu! Kävin eilen ostamassa asianmukaisia tarvikkeita (mitä herra google kertoi minun tarvitsevan). Eli ämpärin, pilkin ja termarin. Välineet hallussa siis! Lauantaiaamuna sitten lompsin minttukaakaot repussa ja villasukat jalassa järven jäälle. Juu, outoa, tiedetään - mutta silti huisin kivaa. Kavereiden kesken järjestettävät skabat ovat tainneet turvota jo osanottajamäärällään lähemmäs kolmeakymmentä. Ja käsittääkseni jokainen on ekaa kertaa pilkki kourassa. Saattaa mennä sekoiluksi siis, muttta lupaan raportoida kuinka kävi. Aurinkoista säätä ainakin luvattu!

Näillä mennnään meillä loppuviikko! Oikein letkeää ja aurinkoista perjantaita siskot!

Se padassa muhii

lihapataa, kanapataa, burgundin pataa, moskovan pataa, kasvispataa.
Hyvää pataa, pahaa pataa. Haluuks pataan?

Tahdon tahdon padan! Le Creuset -padassa on asennetta - kokoa ja näköä sekä elinikäinen takuu. Siis kuningas-pata jossa porkkanat ja punajuuret tanssivat ja minä laulan pää turkoosista sekaisin.

Takkiasialla

Maanantaina oli kevään ensimmäinen päivä. Samalla haihtui työmotivaatio kuin tuhka tuuleen. Niin on tapana keväisin käydä. Kun työt tökkii, voi tarkistaa kevättakkitarjonnan nettikaupossa. Tälläinen tuli Nellyllä vastaan - tykkäänpäs! Musta, kevyt, pitkä ja hupullinen vyötärölle kurottava takki on aina hyvä ostos. Tarkistin ystävältä joka Bestellerillä porkkanoita leikkaa - tämä takki ei tule laisinkaan Suomen makkinoille. Olisin tahtonut sovitella sitä kylillä, vanhanaikainen shoppailija kun olen. Nyt aion ehkä tehdä poikkeuksen ja hujauttaa takkisen ostoskoriin.

Kuva: Nelly

Paras kauppa

on ruokakauppa ja ei mikä tahansa ruokakauppa vaan Stockmannin uusi Herkku. Fiilis on kuin ulkomailla shoppaisi, eikä ohi ostoslistan -hankinnoilta säästy. Uudet pinnat ja ennen kaikkea Herkun palautuminen yhteen tasoon olivat onnistuneet erittäin hyvin. Luomuvalikoima oli kasvanut entisestään ja kassavälit tilavimmat mitä olen nähnyt näillä seuduilla. Pelkona oli varmasti ollut mahdollinen hypermarketfiilis neliöiden kasvaessa. Sitä ei ollut ollut havaittavissa ainakaan tänään. Helposti kaupungin paras ruokakauppa!

True Blood

Heip tytöt, täällä ollaan! Viikonloppu hujahti kauhiaa kyytiä, hyvä että nukkua ehti, blogistelusta puhumattakaan. Sisällään se piti juoksua paikasta toiseen ja asioiden hoitamista, viiniä ja ystäviä sekä paljon ruokaa. Loppuhuipennus sunnutai-iltana oli karkkiöverit ja leffa Kunniattomat paskiaiset. Näin meillä, nyt taas uuteen viikkoon- silmät sikkuralla salmiakeista. Aamulla ensimmäiseksi kastui sukat - seurauksena aamupalaverissä paleli varpaat. Huomenna laitan kyllä kumpparit jalkaan, pääsen nopeammin eteen päin kun ei tarvitse kiertää ja kaartaa lätäköitä.



Tänään aion illalla kömpiä viltin kera sohvan nurkkaan ja laittaa kanava kakkosen klo 22.35 päälle. HBO:n True Blood -sarja kiinnostaa, vaikka en ole ikinä ollutkaan vampyyripäissäni ja kaiken kukkuraksi olen erinäväisiä mielipiteitä kyseisestä hittisarjasta kuullut. Niin tai näin - en usko, ennen kuin itse näen. HBO:n sarjat ovat kuitenkin tv:n eliittiiä ja olenkin kärsinyt pahoja Wiren jälkeisiä vieroitusoireita. Tästä en sentään odota Wiren kaltaista tajunnan räjäyttävää sarjaa, lähinnä laadulla tehtyä viihdettä joka saa viikon alusta hieman pehmeämmän. Positiivinen hommeli on myös se, kun Yle taannoin nappasi HBO:n esitysoikeudet. Nyt saamme nauttia sarjaa ilman raivostuttavia mainostaukoja. Huonompi hommeli taas on se, että tätäkin sarjaa on ehditty tehdä jo useampi tuotantokausi, ennen ensimmäistäkään suomiesitystä. En tajua.