Kummat kopsuu kovemmin?

Ruotsalaisia ihanuuksia lähdin ostamaan, tuli toinen varteenotettava vaihtoehto vastaan. Kummilla kengillä kopsuttelen kesäkaduilla?

Kuvat: Vagabond, Swedish Hasbeens

Huvikumpu

Terveisiä Huvikummusta! Viikko sitten Kumpulassa oli vallan mainio kyläkirpparipäivä. Toinen toistaan kauniimpien puutalojen väliin, pihoille ja kaduille olivat asukkaat nostaneet omat myyntikojunsa pystyyn. Tarjolla oli tavaraa, vaatetta ja hillopurkkia taivaan ja maan väliltä. Kierroksen jälkeen saattoi piipahtaa kyläläisen omaan puutarhaan mehulasilliselle, joka oli mahdollisesti valmistettu omista omenoista. Mehuseuraksi saapui myös pihan vanha kolli.


Oi oi, kuinka haluaisinkaan ikioman vanhan puutalon, rönsyilevän puutarhan ja pikkuruisen lasiverannan. Oikein sydämestä kirpaisee, kun näistä haaveilee.

Vähän kuin Jane Fonda vuonna 1983

Mitäpä sitä sateisena lauantaina muuta, kuin kaupungille kukkaroa keventämään. Perimmäinen tarkoitus oli löytää miehelle syntymäpäivälahja. Neljän hikisen tunnin jälkeen olin ostanut itselleni uudet jumppalenkkarit, jumppavaatetta ja kynsilakkaa. Ei ensimmäistäkään syntymäpäivälahjaa kassissa - hyi minua pahaa tyttöystävää! Silti olen hurjan iloinen, vaikka lahjan haku siirtyi ensi viikkoon - sain vihdoin ja viimein uudet lenkkarit. Yli kymmenen vuotta vanhat tossuni ovat niin kuluneet ja haisevat, että on varmasti laitonta hyppiä tunnilla sellaisilla kenkkuloilla. Olen etsinyt ikuisuuden sopivia kenkiä - lähes kaikki sovittamani tossut ovat olleet kamalan rumia, väärä lestisiä tai sika-kalliita. Kannatti etsiä ja sovitella hikihatussa - nyt kassissani matkustaa täydellinen Nike-pari minun jalkoihini. Kohta nousee jalka samaan malliin kuin Jane Fondalla vuonna 1983.

Näinä päivinä

Rankkasateesta kastunut nurmikko tuoksuu taivaalliselta. Perjantai-iltana on hyvä istua sisällä ja katsella sateiseen puistoon, kuunnella sateen ropinaa ja vain olla ja laiskotella. Viikko on ollut kiireinen ja olen toistuvasti sotkenut viikonpäivät keskenään - yllättävät pyhäpäivät tekevät viikkoon sekamelskan. Ei sillä ettei ylimääräisiä vapaapäiviä muka kaivattaisi - jos minulta kysytään viikonloppuun voisi vallan mainiosti lisätä päivän tai pari. Johtui sitten katkonaisesta viikosta tai sekoilevasta bloggaajasta - blogi on ollut unessa.
Summataanpa näin, tässä jotain lähipäivinä sattunutta;

• Varasin ajan kampaajalle - vihdoin ja viimein. Sain ajan vasta muutaman viikon päähän, joten edelleen on aikaa veivailla ja väännellä hiusmallien välillä. Luvassa edeleen hiusnurinaa.
  
• Olen selaillut - enemmän kuin ikinä Oikotiellä ja Etuovella myytäviä asuntoja. Siellä se koti on - slogan on suurta huijausta.
• Olen lukenut dekkareita - tosin sisällä vaikka oikea paikka olisi puistossa auringon alla. Ehkä huomenna on taas kesäisempi auringonpaiste ja pääsen leiriytymään puistonpenkille.
  
• Ihan perustyössä ravaamisen lisäksi olen pakannut talvisaappaat laatikoihin, jumppaillut hikipäänä Motivuksessa, syönyt ihanaa parsaa ja suuria, suuria määriä jäätelöä, lotonnut, siivonnut intohimoisesti ja pyöräillyt raivopäisesti vesisateessa. Lisäksi sain eilen mieheltä nipun ruusuja - ihan muuten vaan - aika mukavaa.

Ruusujen lisäksi ikkunalaudalla kukkivat neljättä kevättä samat pelargoniat. Onnistun jopa tappamaan rahapuun, mutta pelargoniat ne kukkivat keväästä jouluun - tämä on selvittämätön mysteeri.

Ystäviä ja nakkeja

Aurinkoinen vapaapäivä puistossa, kädessä kylmää skumppaa, vieressä rakkaita ystäviä. Auringon kadottua horisontin taakse, siirtyminen kodikkaaseen lähibaariin. Punaisia neniä, kylmiä kolpakoita, raikaavaa naurua ja herkullisia nakkeja. Mitäpä sitä muuta kaipaisi loppukeväiseen lauantaihin.

Hups

Päivän saldo:

• Neljä mekkoa
• Kolme villatakkia
• Kolme huivia
• Yksi pipo
• Yhdet hanskat
• Yksi takki
• Yhdet housut
• Yksi t-paita

I love Ystävämyynnit! Ja ikean kassi on ystävä.
Halvalla lähti taas pari kassillista ihanaa tavaraa Bestsellerin myynneistä. Erityisen onnellinen olen hyvin leikatusta ja särmikkäästä syystakista. Ihanaa-ihanaa-ihanaa! Tulen niin iloiseksi kun löydän hyvää halvalla. Nykyään tuleekin ostettua harvemmin tavaraa ns. normihinnoilla - aleissa sun muissa season saleissa on hyvä juosta (jos on asennoitunut tönimiseen ja jonottamiseen). Eikä edes tarvitse odotella kesän alennusmyyntejä - joka toisessa putiikissa on ties mitkä tarjouspäivät. Stockallekkin oli tarkoitus tänään ehtiä - haaveeksi jäi. Onneksi –20 pinnaa kamppis jatkuu sunnuntaihin. Sinne siis loput ropot Herra Stockmannin kirstuun.

Uudet kaverit

Käväisin 15 vuoden tauon jälkeen Body Shopissa. Olin ala-asteikäisenä saanut huulikiilloista traumat ja pikku hiljaa olin unohtanut koko putiikin olemassa olon. Oih ja voih, mitä olenkaan menettänyt! Lähdin ostamaan kuivalle iholleni kosteuttavaa vartalovoidetta. Olen maailman laiskin rasvaaja ja haaveilenkin jatkuvasti rasvakylvystä, sellaisesta johon voisi vain pulahtaa - ja simsalapim, ihon kireys ja karheus olisivat tipotiessään! Koska rasvakylpyä ei ole ilmaantunut - päätin, että löydän voiteen joka on taivaallinen - näin rasvaamisen kynnyksen on pakkoa laskea. Ja niin löysin elämäni rasvan - Body Shopin verikreippi vartalovoide on tai-vaal-lis-ta! Niin hyvää, että sitä tekisi mieli lusikoida suuhun. Lisäksi purkki on ihana, rakastan rasvapurkeja joihin voi upottaa sormet - tässä se onnistuu.



Verigreippivoiteen lisäksi matkaan lähti kuorintavoide. Olen kuorinut elämäni aikana ihoni alle viisi kertaa - korkea aika siis korjata asia. Tämäkin purkki on ihana - vaikka tuoksuvalinta ei mennytkään ihan nappiin - ei ole verigreipin voittantta -vielä. Matkaan lähti myös kasvojen kuorinta-ainetta ja aloevera-seerumia palaneelle nassulle - kevätaurinko voi yllättää!

Plussaa vielä ihanista ruskeista paperipusseista ja erittäin hyvästä palvelusta.

PS. Testattu myös L'Oréalin Extra-Volume ripsari - siis tämä minkä posti toi kotiini. Huono ripsari - työläs harja ja sotkevaa jälkeä - hyi hyi - ei me semmoisia haluta!

Mörö tässä moi!

Sataa, sataa, ropisee - enkä voi laittaa jalkaan ihania kevätkorkoja. Ainakin saadaan nyt sateen seurauksena vihreät puistot ja vähemmän pölyiset kadut. Silti harmittaa, etten voi vielä korkata uusia kenkiä kaupungin kaduille.

Äitienpäivälahja ostamatta, kortti maalaamatta ja unohdin postittaa ajoissa veroehdotuksen - huutia minulle! Lisäksi nukuin viime yön huonosti, heräsin aivan liian aikaisin ja tipautin ensimmäiseksi aamukahvit lautalattialle. Niin, niin tyhmää!

Raikasta lauantaita teille!




Kuva: Google

Mansikka joutui suuhun

Jatkuva mansikkahimo, auts! Stockan eteen on jo noussut mansikkakoju - nappasin siitä viime viikolla litran tuoreita mansikoita matkaan. Nam nam - vaikka espanjalaiset mansikat olivat lähes raakoja (eikä niitä edes voi verrata kotimaiseen satoon) maistuivat ne silti taivaalliselle ja toivat kesän taas askeleen lähemmäksi.





Olen haaveillut taas kerran koko talven pakastimesta ( juu, en omista pakastinta), joka olisi täynnä kotimaisia mansikoita. Itse asiassa siellä pakastimessa olisi vaikka mitä - sieniä, marjoja, jäätelöä ja korvapuusteja! Minulla on jatkuva pakastinkateus ystävilleni, erityisesti niille joiden pakasterasioissa tiedän olevan kesän herkkuja. Enkä voi sitten millään tajuta, miksi joidenkin pakastimet kumisevat tyhjyyttään. Oi sitä iloa jos saisin viipaloida rasioihin omin käsin poimittuja marjoja. Ja oi sitä iloa kun kurjana marraskuisena aamuna ottaisin kohmeisia marjoja jugurtin päälle. Onneksi tähän asiaan on tulossa ehkä muutos jo pian - ehkä - jos vain ihana koti löytyy jostakin.

Leipuri Hiiva

Pitäähän sitä vappupiknikillä munkkeja olla. Kaupunkilaistytöt ryhtyivät hommiin ja ottivat kaulimen ja jauhot kouraan.



Ensin sotketetaan raaka-aineet sekaisin - näin saadaan aikaiseksi tahmea pullataikina. Peruspullataikinan sekaan lisätään ylläri-pyllärinä survottua banaania.



Sitten pyöritellään pullapalleroita. Mielellään ulkoilmassa, veden äärellä aurinkoisella säällä. Näin ei mene hermo...



...vaikka ei ihan pyöreitä munkkeja tulisikaan. Katsokaapas minkalaisia mötiköitä!



Seuraava vaihe: käytetään taikinapalleroita muutama minuutti pelottavan kuumassa öljyssä. Värin pitäisi olla kullanruskea kun munkit ovat valmiita, sanoo ohje.



Ensimmäisiä palleroita - väri musta.



Kyllä ne kaupunkilaistytöt osaa - korillinen rapsakoita munkkeja piknik-kattauksessa. Rakastan ruoanlaittoa, mutta peruspullataikinaa en osaa tehdä , onneksi on Google ja ystävä R, joka toimii työnjohtajana. Niin, ja se banaani ei maistunut yhtään.