Sokerista, kananmunista ja jauhoista

Rakastan leivoksia - kauniita ja ihania yksityiskohtia, komeita kerroksia ja suussasulavia makuja. En tiedä kumpi on parempaa, ulkonakö vai maku. Eikä sillä niin väliä. Sen sentään tiedän, ettei niitä liian usein saa syödä.
Ensi vuodelle yksi juttu - alan leipomaan komeita leivoksia - pikkuruisia taideteoksia ja huolella viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Tarjoilen niitä kuohuviinin kera tytöille. Ihanaa - eikö vain. Todellisuudessa lämmitän Rainbow-puusteja ja tarjoan laihaa kahvia pahvimukista. No ei vaineskaan. Yritän opetella leipomaan makeita asioita. Onnistuu tai ei, niin skumppaa nyt saatte joka tapauksessa. Sitä kun saa kulman takaa ilman liivatetaitoja. Ja jos leivokset uunissa lässähtävät - haetaan Ekbergiltä ensihätään marenkileivoksia.

Vakaa ja vankka ystävä

Meidän perheeseen tarvitaan Kitchen Aidin tehosekoitin. Näin on näppylät. Siispä Herra Joulupukki laittakoot nyt tontut hommiin. Tammikuun sosekeitot tulee jo pyöräyttää Kitchen Aidin voimalla. Värin valitseminen on hankalaa. Kuinka päättää minkä sävyinen versio saisi keittiössä kunniapaikan. Hienoja kun ovat kaikki.

Olen muuten suurella mielenkiinnolla seurannut naapuritontilla pyörivää keskustelua. Kemikaalicoctailin Noora on ostanut tehosekottimien kuningattaren. Omat kolikot eivät siihen riitä (eikä ehkä joulupukinkaan), mutta eiköhän Kitchen Aid meillä jäämurska- ja sosetarpeet täytä. Tai täytyy täyttää, muuten lähtee maitojunalla takaisin tehosekoitintehtaalle.

TOKYO's Christmas Sale

Loppuvuoden kivis juttuja ovat myyjäiset. Kaikkea kivaa ja ihanaa sekä hyvää fiilistä - kelpaa tänne! Mediakeskus Lumessa Taikin joulumyyjäiset lauantaista maanantaihin. Sinne siis seuraavaksi!

Valonlähde

Seppo Kohon Secto saa sydämen pomppimaan kahta sataa. Kaksin kappalein niitä tarvitsen ruokapöytäni päälle. Tällä hetkellä ruokailunurkassa vallitsee sellainen pimeys, ettei tusina kynttilöitäkään valaise tarpeeksi. Sectoilla näkisi mitä suuhunsa laittaisi. Kuvassa seinällä näkyvät oksat ovat jo vähän liikaa. Jos makuuhuoneessa herätään koivutapetin alta (toivottavasti herra tapetintekijä toimittaa meille pari rullaa pikimmiten), saavat muut tilat olla ilman runkoja ja varpuja. Muutenkin suhteeni seinätarroihin on vielä selvittämättä. Mitä ne oikein ovat? Voipi kyllä olla, että henkilö (allekirjoittanut) joka ennen piti tapetteja vastenmielisinä, leikkelee seuraavaksi tarroja. Tai sitten ei.

Helsinki 2012

Hurraa!
Helsinki on valittu maailman designpääkaupungiksi vuodeksi 2012.
Kimpassa onnittelee ja odottaa tulevaa niin innolla, että sukat pyörivät jaloissa.

Tapetilla

Kotini on kovin valkoinen. Näin on tarkoituskin, mutta makuuhuoneen seinä kaipaisi jotakin ryhtiä. Tapetilla se kävisi näppärästi. Makuuhuoneen perimmäinen seinää näkyy läpi huoneiston - selkeä ja mielenkiintoinen tapetti olisi hieno yksityiskohta.
Pidän valtavasti Cole§Sonin Woods-tapetista. Asia mikä ärsyttää on se, että sitä löytyy vähän joka paikasta nykyään - lehdistä ja televisiosta. Mutta jos tykkää siitä oikein kovasti voi katsella puunrunkoja pidempäänkin. Seuraava etappi onkin selvittää saako sitä jo Suomesta. Jos ei, voisin vaihtaa joulukuisen lomamatkan kohteen Lontooksi ja palata Suomeen tapettirullat kainalossa.