Seppo Kohon Secto saa sydämen pomppimaan kahta sataa. Kaksin kappalein niitä tarvitsen ruokapöytäni päälle. Tällä hetkellä ruokailunurkassa vallitsee sellainen pimeys, ettei tusina kynttilöitäkään valaise tarpeeksi. Sectoilla näkisi mitä suuhunsa laittaisi. Kuvassa seinällä näkyvät oksat ovat jo vähän liikaa. Jos makuuhuoneessa herätään koivutapetin alta (toivottavasti herra tapetintekijä toimittaa meille pari rullaa pikimmiten), saavat muut tilat olla ilman runkoja ja varpuja. Muutenkin suhteeni seinätarroihin on vielä selvittämättä. Mitä ne oikein ovat? Voipi kyllä olla, että henkilö (allekirjoittanut) joka ennen piti tapetteja vastenmielisinä, leikkelee seuraavaksi tarroja. Tai sitten ei.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti