Sokerista, kananmunista ja jauhoista

Rakastan leivoksia - kauniita ja ihania yksityiskohtia, komeita kerroksia ja suussasulavia makuja. En tiedä kumpi on parempaa, ulkonakö vai maku. Eikä sillä niin väliä. Sen sentään tiedän, ettei niitä liian usein saa syödä.
Ensi vuodelle yksi juttu - alan leipomaan komeita leivoksia - pikkuruisia taideteoksia ja huolella viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Tarjoilen niitä kuohuviinin kera tytöille. Ihanaa - eikö vain. Todellisuudessa lämmitän Rainbow-puusteja ja tarjoan laihaa kahvia pahvimukista. No ei vaineskaan. Yritän opetella leipomaan makeita asioita. Onnistuu tai ei, niin skumppaa nyt saatte joka tapauksessa. Sitä kun saa kulman takaa ilman liivatetaitoja. Ja jos leivokset uunissa lässähtävät - haetaan Ekbergiltä ensihätään marenkileivoksia.