Ainakin joskus. Vapaapäivinä, kuten lauantaiaamuna voi herkutella pitkän hetken.
Paistoin mustikkapannareita. Ryöstin reseptin herkullisesta Voisilmäpeliä-blogista. Hyvä oli ohje, mutta kokki ei keskittynyt reseptin lukuun tarpeeksi. Mittailin kulhoon ainesosia puolihuolimattomasti. Seurauksena tästä, taikina jäi aivan liian paksuksi. Se tarttui lettupannuun ja kauhoihin kiinni kun liisteri. Lisäksi unohdin lisätä tärkeimmän raaka-aineen kokonaan - ne mustikat. Mustikkapannareita ilman mustikoita. Höh, mitäs se nyt on olevinaan. No ne olis nyt pannarimyhkyröitä ja pikkasen raakoja sisältä. Lopputulos ei siis näyttänyt ihan samalta kun Eevan lautasella. Takuuvarmaa materiaalia 'Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä' - facebook ryhmään?
Tekstit
3 kommenttia:
Kadehdittavan oloinen aamupala huolimatta pannukakkuepisodista - laiskat viikonloppuaamiaiset ovat ehkä maailman parasta!
Onpas ihanan nakoinen aamupala!
Suvi: Ne on! Tämä on kyllä todella harvinaista. Kerrankos sitä brunssia tehdään, niin sitten pitkän kaavan kautta.
Elli: Kiitos :)
Lähetä kommentti