Päätin leipoa pipareita, monta kappaletta. Oikein mainiota tiistai-illan vietettä (näin luulin). Ei tarvitse käyttää aivoja. Sen kun muotittaa ja tursottaa ja joulufiilis saapuu kotiin.
Kuvan pipareiden koristelun on suorittanut 28 v ihminen jonka cv:ssä lukee innovatiivinen, näppärä ja luova. Kuorrute voi näköjään tukahduttaa näppäryyden ja luovuudenkin (jos niitä nyt edes ikinä olikaan). Huh. Miksi kuorrute ei tottele?
Jos nyt yhden pisaran tohon laitan, hups tuli kolme...apua...apua... voiko suhrua paikata mantelirouheella..joo voi voi. Huh huh, stressi.
Ruoanlaitto sujuu paremmin.
Tekstit
3 kommenttia:
Ei hitsi, sä oot aivan ihana hassuine juttuinesi <3 :)
eiku noi on just ihania! Mä tein kans pipareita viikonloppuna, mutta ne tuli melkein kaikki syötyä ennen kun ehdin edes miettiä "kuorrute".
Lilou: Hih, välillä on vähän huono omatunto, että mitä tänne oikein turisen.... Mulla on vähän hukassa tää blogijuttu - edelleen. Epäsäännöllisen säännöllisesti tänne enenmmän ja vähemmän asiaa syntyy. Tähän tuskin on odotettavavissa muutosta :) Ja hyvä näin.
Riehu: Rumia ovat, mutta hyviä! Juju on se, että paistaessa jätetään taikinamaisiksi sisältä!
En enää kuorruta. Kauniimpia ovat ilman! Eksyin jollekkin jenkkisaitille missä piparien pintaan oli kuorruteltu chanelin laukkuja ja Diorin kenkiä. Toiset ne osaa...
Lähetä kommentti