Tiivistys viime päivistä

Lauantain aloitin jumppaamalla hikihatussa, nautin ja koin totaalisen ähkyn Fazerin mielettömällä brunssilla, sovittelin valkoista kesämekkoa ja aivan liian korkeakorkoisia korkokenkiä, join lasin kuohuviintä hyvässä seurassa ja katsoin pitkän tauon jälkeen elokuvan.

Eilen juhlin äidin syntymäpäiviä Suomenlinnassa, join taas lasin kuohuviintä, lauloin ja nauroin vedet silmissä. Juoksin sateisen kaupungin läpi kahteen kertaan, palelin ja harmittelin pyöräkelvottomia säitä.


Tänään heräsin huonosti nukkueena sateiseen maanantaihin.  Epäilen levottomien unien syyksi niitä Fazerin brunssikakkuja ja tuntematonta käsitettä nimeltä kohtuus.

Ai niin, keskiviikoksi on vihdoin luvattu kesää, onneksi. Huomenna on erään tärkeän tyypin syntymäpäivät. Pitäisi taas alkaa kakkukeisariksi, huoh.

Ota kannasta kii

 Ne on espanjalaisia. Ne maistuu laimealle kesälle. Niitä saa halvalla S-Marketista.

Hyväksi todettu

Nyt meillä on matto lattialla. Puolentoista vuoden pähkäily päättyi siihen, että olohuoneen lattialle laskettiin vanha paperinaru-mattoni. Tässä kohtaa voi miettiä, että olenkohan mahdollisesti henkilö jolla on vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka tämän hetkiseen kotiimme muuttaessa olin vahvasti sitä mieltä, että mitään mattoahan meille ei sitten tule.  Jossain kohtaa alkoi lattia näyttämään ja tuntumaan jalkapohjien alla siltä, että matto olisikin ihan passeli juttu. Sitten sitä oikeaa ei vain löytynyt, tai löytyihän sitä jotakin mutta ei valitettavasti tarpeeksi rahaa kukkarosta. Näin sitä sitten päätyi mattoasia hetkeksi jäähylle. Asia palasi ajankohtaiseksi kun tajusin äskettäin, kuinka lattia on  alkanut näyttämään kuluneelta. Ja ratkaisu ongelmaan – se oli vanha Woodnotesin mattoni joka kaivettiin säilöstä päivän valoon. Paperinaru-matto palveli Töölön kodissa aikoinaan viitisen vuotta ja on kieltämättä vähän menettänyt ryhtiään ajan kuluessa. Pesumoka omasta takaa on myös venyttänyt pituutta. Siinä se nyt kuitenkin on ja me viihdytään yhdessä!

Jottei liian helpolla mennä ja aivosolut pysyy käynnissä – nyt olen alkanut ihastelemaan mm. Tikaun tarjontaa. 

Paistaa paistaa, mutta miksi tuulee

No se ravintolapäivähän sujui loistavasti. Mitäs nyt villi tuuli heitti helmat korviin useamman kerran ja pyörästä meni kumi puhki. Hyvin pääsi polkien ympäri kaupunkia, kunhan vain muisti viiden minuutin välein pysähtyä pumppaamaan ilmaa takakumiin.

Jääkärinkadun mimosabaari oli menestys ja pieni ranskalainen pop up -ravintola tarjoili taivaallista maa-artisokkakeittoa. Mutta missä on ruokakuvat? Kameraan oli tallentunut päivästä lähes pelkästään nostokurkia ja kenkiä, melko outoa.

Ravintolapäivä

Olen aivan tohkeissani tulevasta Ravintolapäivästä. Ensin piti pistää oma konsepti kehiin. Kävi sitten tässäkin klassisesti – aika ei riittänyt järkkäilyyn. Oma pää on kyllä täynnä ideaa ja tarmoa. Toteutan nämä kuningasideat ensi elokuussa, seuraavana ravintolapäivänä. Olette sitten kaikki tervetulleita!

Varasin pöydän lauantai-illaksi La Cave De Soupesta. Jos ymmärsin oikein, se on iso pöytä keskellä helsinkiläistä sisäpihaa. Mitä sitä ravinteli muuta kaipaakaan – paitsi sitä viiniä ja soppaa ( ja mielellään poutasäätä). Aion myös koukata iltapäivällä Mimosabaarin kautta ja ehkäpä sitä vielä jokunen ravintolakokemus on ahdettava päivään.  Tiukka paasto nyt vaan päälle, jotta masuun mahtuu kaikki lauantain herkut.

Vallan ihana konsepti, tälläistä lisää! Mitäs te? Meinaatteko osallistua?




Edit: HS kertoo lisää.

Pientä ja mukavaa

Viime sunnuntaina avasin kirppiskauteni Hietsun torilla. Olin tutkimassa pöytien kätköjä vasta yhden maissa iltapäivällä. Tähän aikaan kun paikalle raahautuu tietää jo etukäteen, että suuret herkut ovat jo siirtyneet pöydiltä uusiin koteihin tunteja aikaisemmin.  Jotain oli kuitenkin jäänyt minua odottamaan – vanha ja siro rannekello sekä kaksi rullaa valkoista kanttinauhaa. Nyt olenkin pari päivää kello ranteessa elänyt ja kertaakaan en ole siitä musitanut aikaa tarkistaa. Täytyy alkaa vissiin treenaamaan tätä rannekelloelämää. Ja kanttinauhat – niistä tehdään yksi hääjuttu.