Kiitos ja kumarrus

Sain yhdestä kaupungin kivoimmasta blogista tunnustuksen. Kiitos Spots!
Pistän eteenpäin seitsemälle mainiolle blogille: Lilou's Crush, Hell yeah!, Vähän Vinoon, Issues, Nunnianni, Time of the aquarius ja Der Himmel Über Berlin. Siinäpä teille – tarttukaa kiinni!

Asiaan kuuluu vissiin kertoa itsestään seitsemän asiaa. 

1. Vihaan salaa nilkkakoruja. En tiedä miksi.
2. En pidä yhtään rakuunasta. Varsinkin porkkanoihin yhdistettynä se on erityisen pahaa. 
3. Suunittelen outoja juttuja, joita minulla ei ole aikomustakaan toteuttaa. Kesällä päätin ryhtyä mehiläisten kasvattajaksi. 
4. Olen vahingossa alkanut kerätä vanhoja puutuoleja. Lisäksi kerään myös maatuskoja, kirjaimia, astioita, rannekoruja, kangaskasseja ja lasipurkkeja.
5. Toisaalta en haluaisi kotiini mitään ylimääräistä roinaa. Pelkkiä puhtaita pintoja ja valkoisia seiniä.
6. Rakastan kattaa pöytään valkoisia lautasia ja mustia serviettejä. Nautin kun oma ruokapöytä on täynnä ihmisiä ja rypistyneet servietit löytyvät loppuillasta lattialta.
7. En tiedä selviänkö tästä syksystä ilman Acnen ruskeita Pistol-nilkkureita.

Kuva: Once Wed

Urbaani yrdetarha

Tässä on mun kamut – rosmariini, basilika, timjami, korianteri, ruohosipuli ja chili. Minttu kuoli pois, nyyh.
RIP mojito.

Viikon varuste

Kumisaappaat.

Super-hieno huojuva torni on työkaverin tekemä,  kakkaaja-peliasento omasta takaa.

Pum pum!

Elokuun on kaulassa kulkenut bootsi ja pyssy. Lähtivät somassa paperipussissa kotiin kaupungin sievimmästä kaupasta nimeltä Urban-a. Vuosien varrella sitä on kertynyt yhtä sun toista kyseisen puodin juttua kotiin. Monia ihania löytöjä, mutta tämä on kyllä kaikista paras. Ikioma pyssykoru ja juuri sieltä sievimmästä kaupasta ostettu. Tarkoittaa vaan yhtä juttua – vapise Clint!

Täältä tullaan – saluunaan tietty!

Rumaa mutta hyvää!

Miten rumaa tavaraa se onkaan, mutta ai että miten maukasta herkkuruokaa. Lautasella on tuorepastaan tehtyjä canneloneja – raikkaalla pinaatilla ja pehmeällä ricottajuustolla täytettynä. Tuhti ja hetkellisen ähkykuoleman aiheuttava sunnuntairuoka tarvitsee seurakseen vain kylmää maitoa ja digiboxista  Beckejä.  Hurraa hiilarit ja hurraa Martin Beck!

Pinaatti-ricottajuusto -cannelonit

• tuorepastalevyjä
• pinaattia
• paketti ricottajuustoa
• kananmunan keltuainen
• mustapippuria
• muskottia
• suolaa
• raastettua parmesania tai muuta vahvaa juustoa
• paseerattua tomaattia
• tomaattimurskaa
• punasipulia
• valkosipulia
• tuoretta basillikaa
• oliiviöljyä

• Laitetetaan tomaattikastike hautumaan. Kattila tulelle ja kattilaan paseerattua tomaattia, tomaattimurskaa, punasipulia, valkosipulia, suolaa, sokeria ja pippuria. Annetaan kastikkeen hautua puolisen tuntia välillä sekoittaen.
• Tehdään cannelonien täyte. Huuhdellaan tuore pinaatti ja freesataan pannulla oliiviöljyn kera. Annetaan pinaatin jäähtyä ja sekoitetaan ricottajuustonjuuston, kananmunan keltuaisen ja mausteiden kera tahnaksi. Tässä vaiheessa lisätään hautumassa olevaan tomaattikastikkeeseen puntti tuoretta basillikaa.
• Levitetään pinaatti-juustotahnaa tuorepastalevylle ja kieputetaan putkeksi. Laitetaan putket vuoan pohjalle somaan riviin. Kun vuoan pohja on täynnä, kaadetaan niskaan tomaattikastike ja pinnalle raastettu juusto.
• Paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia ja annetaan vetäytyä vähintään vartin verran ennen tarjoilua.

Siinäpä tuo mättö, helppoa ja nopeaa siis. Välillä tosiaan kannattaa tarkistella makuja, etenkin tomaattikastiketta. Sillä on tapana olla kitkerää – sokeria vain sekaan reippaammin, niin hyvää tulee. No, kaikista parastahan kastiketta niistä oikeista tomaateista syntyy, laiskoille on vain telppoja teitä – purkkiteitä.

Täydellinen kampaus

Letit on suurta rakkautta. Itse en osaa, onneksi on ystävänä letittäjä-ihme Riina.
Kiitos taas!