Aamuvarhaisesta iltamyöhään

Keskiviikko, karkauspäivä, helmikuun viimeinen.  Onko joku kosinut?

Ei lainkaan puisevaa

Olen käynyt aina aivan kuumana maatuskoihin. Pum pum pum, sydän  sykkii myös näille puutyypeille. Hurjan veikeitä. Ingela Arrhenius osaa nämä jutut - ja vähän muutakin.

Huisi helmikuu

Lauantai-aamuinen brunssi Kalliossa ja ne lukemattomat juustovoileivät nukuttivat niin, että koin parhaimmaksi köllötellä pitkät kauneusunet kotiin päästyäni. Viikko on olut kiireinen ja hyvä niin. Olen rutistanut töissä pitkiä päiviä ja miettinyt siinä välissä elämää. Senkin verran ahkerasti, että iltaisin on ollut vaikea saada unen päästä kiinni.

Tähtihetkinä tällä viikolla olen haistellut pienen pientä poikaa. Mustatukkainen tyyppi on niin hurmaava, että sydän meinaa pakahtua.

Talven neliöt

Valkoisia katuja, rämpimistä lumessa, lettukestejä, kyläilyjä ympäri kaupunkia ja pikkariikkisen kirkasta auringon paistetta. Alkuvuosi on siinä, sievässä paketissa. Ihan kohta mennään maaliskuussa, suorastaan aika hullua. Kevät - täältä tullaan!

Pim*

Viiden päivän aikana olen käynyt kerran ulkona, kun maanantaina kävelin lääkäriin. Kaikkien aikojen sisälläolo ennätys.  Juuri ja juuri pystyy joskus baari-illan jälkitunnelmissa viettämään yhden päivän maailmalta piilossa, ilman raitista ilmaa. Hulluus on lähellä, katselin tuossa kello kahdentoista aikaan nautitun aamiaisen lomassa satuhäitä areenasta.

* Ääni joka kuuluu pään sisältä. 

Pusut, halit ja punaiset sopat

Kukaan ei halua räkäisiä suukkoja, siksi meni ystävänpäivä-suunnitelmat uusiksi. Pyörin täällä seinien sisällä ja harmittelen, etten näe rakkaita. Yhdestä blogiperinteestä ei poiketa, ystävänpäiväkeittovinkki jo kolmatta vuotta putkeen. Sama soppa edelleen, ehkä jo ensi vuonna keksin muuta punaista. Tuunatahan toki voi, valkkaria omenan tilalle. Toimii saletisti.

Suukkosia kamuset, smuiskis smuiskis.  Ja punajuurikeittosen resepti löytyy täältä