Kimpassa

Vihreä pökäle

2012-01-27T14:31:00.001+02:00

Pussissa ollaanvaikka tänä vuonna kodin lämpötilat ovat pysyneet alle Siperian.

Kettu kaupungilla

2012-01-24T09:06:00.000+02:00

Joululahjaylläripylläri eli kettureppu on seikkaillut selässä jo pari kertaa.

Kehitetään kaapista jälkkäriä

2012-01-23T21:53:00.001+02:00

Pakasteesta punaisia marjoja, rahkaa, limen mehua, vaniljasokeria ja digestive-keksi. Ei muuta.

Sunnuntaina tie toi tänne

2012-01-19T08:30:00.000+02:00

Minä pidän kyläilyistä, enkä koskaan kieltäydy tulisesta ruoasta pakkaspäivänä.

Heitä kassi olalle!

2012-01-18T09:03:00.000+02:00

Jumppakamat nielaisevalle laukulle olisi suuren suuri tarve. Olen aina kiikuttanut tossuni jumppasaleille kangaskasseissa sun muissa virityksissä. Pari vuotta palvellut, Hietsun kirppikseltä aikoinaan poimittu punainen canvaskassi alkaa olla tyysti rikki. Eikä se enää edes kovin punainen ole lukuisten pesujen jälkeen. Uuden ja reilun kokoisen laukun tarvetta voisi paikata melko täydellisesti tuo Selectedin kappale.
Nyt vaan nopeasti laukkukaupoille ja hihnat olalle. Jumppakärpänen on taas kuukauden tauon jälkeen aktivoitunut. Läskiä pois, se on vinha tavoite seuraaviksi kuukausiksi. Ja näkyy olevan vähän muillakin sama meininki - aivan liian ahdasta on jumppatunneilla.

Porkkanoitahan pitää olla jotta pysyy meininki tehokkaana. Tuo harmaa paita olkoon niistä yksi.

Kuvat: Selected Femme

Opetus

2012-01-17T19:05:00.001+02:00

Älä laita ruskeita nahkakengiä jalkaan tammikuussa, ellet osaa lentää tai jalkojesi alla ei ole Keski-Eurooppalaista maaperää.

Haaveilua

2012-01-14T10:30:00.000+02:00

Olen katsellut ihan vähän uusia koteja, sellaisia missä pyykit voisivat hulmuta narulla ulkoilmassa.

Oi ihanaa Kööpenhaminaa

2012-01-13T23:24:00.000+02:00

Pitkän tauon jälkeen pääsin kävelemään Köpiksen mukulakatuja. Pidennetty viikonloppu oli aivan liian lyhyt ja sydänhän sinne jäi. Pitää mennä takaisin noutamaan se ja haistelemaan lisää sitä ihanaa tanskalaista lämpöä. Sitä lämpöä tuntuu riittävän kaikilla, hullut ajelevat ilman pipoja ja hanskoja tammikuussa!

Pitkiä unia

2012-01-11T22:01:00.001+02:00

Aamulla väsytti.

Arki nyt

2012-01-09T22:36:00.001+02:00

Vuoden toinen viikko. Kööpenhaminasta palattiin valkoiseen Helsinkiin. Pieniä sopeutumisvaikeuksia ilmassa.

Elämään tarvitaan muutosta sekä lämpöisiä keittoja ja tasaisempia yöunia.

Kuvassa on mustuneet banaanit joulukuulta.

Pikkasen valkoinen uusi vuosi

2012-01-04T23:04:00.001+02:00

Vuodenvaihde oli lämmin ja täynnä ruokaa. Se vietettiin Tahkovuoren juurella tutussa mökissä harmaat villasukat jalassa ja punaviinit lasissa. Rinteitä oli auki kolme kappaletta – jäisiä ja niin täynnä väkeä, että ahdisti. Hissijonot olivat sitä luokkaa, että jos olisi halunnut pitää möhömahan lämpöisenä olisi täytynyt ihan omia minttukaakaota siinä seisoskellessa nauttia. Sellaista pientä termaria ei skimpahousujeni taskuista löytynyt joten tyydyin nauttimaan rinneravintolan tarjoamaa minttukaakaota hintaan 8,90. Kyllä kaakaonkeittelijän kelpaa noilla taksoilla sitä valmistazzaa valuttaa hikisestä koneesta ja lisätä päälle sitä muotovaahdon näköistä valmiskermaa. Pientä katkeruutta kaakaonvaluttajaan lukuun ottamatta minun miniloma oli oikein onnistunut ja erityis-maininnan ansaitsee Hannes-herran perjantaina valmistama urbaani rosvopaisti. Voi pojat - miten järkyttävän hyvää se olikaan!

Aurinko muutti lautaselle

2012-01-03T21:48:00.002+02:00

Tammikuun ensimmäinen säkkipimeä ja sateinen viikko startattiin chilisellä linssikeitolla. Keittiönkaapeista löytyneistä aineksista syntyi elämäni paras linssikeitto. Kurkuma - uusi ystäväni teki terää keittoon ja valloitti keltaisella värillillään koko kurjan maanantain.

Missä on sydäri, lautasellahan se

2012-01-02T22:53:00.003+02:00

Ajeltiin eilen illalla Tahkolta kotiin. Helmisimpukka, tuo maanteiden ruokakeidas tarjosi illan kepeän ruokaelämyksen.

Lempiasioita

2011-12-28T22:45:00.004+02:00

Kuva: Nanainen

Hurmaava Lady Dada se teki oman lempparilistan. Minä teen käskystä perässä - lämpöiset blogihalit ja kiitos kunniasta.
Tästä tuli vaikea tehtävä, en osaa valita yhtä parasta lempiruokaa tai -elokuvaa. Vaikeudet ne selätetään ja ratkaistaan ongelma kertomalla monta lempiasiaa. Tässäpä nämä,

1. Lempiruoka Se vaihtelee iloisesti päivien ja vuodenaikojen mukaan. Nyt parasta on äidin suolaama graavisiika ja saaristolaisleipä. Kiitos joulun sain sitä syödäkseni niin että housun nappi paukkui. Koska nainen ei graavatulla siialla elä, niin sopii nimetä myös aasialaiset maut lemppareikseni.
2. Lempimakeinen Maraboun Minttukrokantti on hyvää, vaikka kannankin sitä kotiin äärimmäisen harvoin. Mutta ne tuoreet lakritsanpalaset - ne ovat suuri heikkouteni.
3. Lempiluettava Kylläpä tässä nyt hävettää myöntää, että olen nykyään sellainen lomalukija. Liian harvoin on kotosalla kirja kesken. Ehkä asetankin ensi vuoden tavoitteeksi ottaa tavaksi sen joka päiväisen lueskelun, edes muutaman sivun verran. Näitä lempikirjojakin on hurjan paha nimetä. Sanoisin ehkä, että Tuulenvarjo ja Amerikkalainen tyttö ovat jääneet hyvin mieleen.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä Tämä taitaa on sellainen kysymys jossa oletetaan vastaajan omistavan ne neulostasetit ja kirkasväriset nuppineulat. En omista kumpaakaan, minulla ei ole ompelulaatikkoa, koska en ole käsityöihminen, paitsi henkisesti. Jotain kyllä osaan, nimittäin sulavasti toivoa mitä minulle voi kutoa tai ommella. Tähän saakka tämä on toiminut erittäin hyvin.
5. Lempielokuva Magnolia, Saksikäsi Edward, Closer, Rakkautta ennen aamua, Saaristonlapset... Mitään syviä analyysejä ei näistä tule, kyseiset elokuvat ovat sillä hetkellä tehneet vaikutuksen - Saaristonlapsetkin. Niitä katsoin aina kipeänä, katsoisin vieläkin jos VHS:ät eivät olisi siirtyneet menneisyyteen. Meinasin laittaa myös Uuno Turhapuron tähän listaan - sillä vispipuuron ja jauhelihan lisäksi minut kasvatettiin Uunoja katsellen. Oikein passeli minusta tuli, enkä oppinut Härski Hartikaiselta huonoja tapoja.

Haasteissahan on tapana laittaa pallo eteenpäin. Seuraavat kuusi hienoa naista, olkaat hyvät.Hertta, Dorit, Ullamaj, Laura, Minna ja Kaisu.

Key Lime Pie

2011-12-28T20:13:00.003+02:00

Tässä se on - jenkkien limepiiras. Simppeleistä raaka-aineista syntyy hetkessä torttu joka täräyttää pahimmatkin makeanhimot hetkeksi kumoon.

Key Lime Pie

Täyte
4 keltuaista
4 limen mehu
1 ruokalusikallinen raastettua limen kuorta
1 tölkki (375 g) kondensoitua maitoa

Pohja
100 g voita
13 kpl digestivekeksiä

Päälle
kermaa
vaniljasokeria
limenlohkoja
tomusokeria

Murusta keksit ja sekoita joukoon sulatettu voi.
Painele keksiseos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.
Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia ja anna sen jälkeen pohjan jäähtyä.
Nosta uunin lämpö 175°C:een.
Vatkaa keltuaisia sähkövatkaimella niin, että koostumus hieman kuohkeutuu.
Lisää joukoon kondensoitumaito ja vatkaa edelleen jotta seos sakenee.
Lisää sekaan puristettu limenmehu (n. desi) sekä raastettu limenkuori.
Kaada seos jäähtyneen keksipohjan päälle.
Kypsennä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja laita sen jälkeen jääkaappiin toipumaan yön yli.
Koristele vaniljasokerilla masutetulla kermavaahdolla, limenlohkoilla sekä tomusokerilla.

Amaryllis roskiin ja tyttö töihin

2011-12-27T21:50:00.003+02:00

Huomenna se on sitten ohi, pienoinen joululomani siis. Voisin sanoa, että kurjaa on kun joulut osuu viikonlopuille – jää vähän kapeaksi nämä vapaapäivät ja joulutunnelmat. Täytyy kyllä myöntää, että tänään oli sellaiset aletunnelmat päällä, että unohtui kokonaan tuo joulukin. Hummasin muutaman tunnin kaupungilla, muutaman muun miljoonan turistin ja lomapäiväläisen kera. Yliopistokadun Beamhillissä oli alennuksessa taivaallisen ihanaiset ruskeat nilkkurit. Tepastelin puoli tuntia ne jalassa ja välillä sylissä pitkin liikettä. Sinne kuitenkin jätin, kukkaro kun ei valitettavasti veny joka suuntaan ja ensi viikolla pitäisi venyä Köpiksessä vielä vähän. Hakekaa te joku 39-kokoinen ne hyvään kotiin, olivat aivan täydelliset!

Kiitos

2011-12-26T20:39:00.002+02:00

Hyvää Joulua!

2011-12-24T00:05:00.000+02:00

Piparkakut ovat tänä vuonna tuollaisia. Jättikokoisia ja täynnä runsaalla ranteella puristettua kuorrutetta. Pistin sellofaanin ja annoin eteenpäin.

Äsken tuli valmista paketointitehtaalla, nyt ne on kaikki valmiit. Piti vähän ohjailla tässä kaksiossa ylimääräistä silmäparia - silmät kiinni nyt ja katsot sinne nurkkaan puoli tuntia. Paketointi on lempparipuuhaa ja koska sitä on tullut ihan työkseen joskus tehtyä, niin sitähän ollaan aika tarkkoja miten kulmat taitellaan ja minkalaisella määrällä paperia mennään. Kaikista kamalintahan on jos ahnehtii paperia liian ison arkin, silloin ei tule siistiä jälkea, tiedoksi vaan.

Tänään on myös elämäni ensimmäinen kondensoitu-maito ostettu kaupasta ja siitä pykätty jännärikakku. Jännäri siksi, että luulin sen olevan valkoista - maidon siis. Olikin ruskeaa tahmaa ja nyt jännätään miltä moinen kakku aamuisella näyttää. Koska olen aaton jälkiruoka-vastaava niin voi itse päättää mitä pöytään nousee. Key lime pie on tänä vuonna valintani ja syy on se, että tuo ihmemaito on vieras asia omassa keittiössä. Nyt tuli hyvä syy kokeilla. Ei niin suomalaista eikä niin jouluista, mutta saletisi hyvää.

Ihanaa aatonvastaista yötä muruset. Minä se kömmin kohta nukkumaan, aamulla starttaa auto tuohon naapurikaupunkiin riisipuurolle. Siitä sitten toiseen naapurikaupunkiin, eli ihan tässä kulmilla tonttuillaan.

Nauttikaa - kaunista Joulua.

Varaslähtö

2011-12-23T22:21:00.002+02:00

Torstai oli viikon viimeinen työpäivä omalta osaltani. Mentiin päivänpäätteeksi tyttöjen kanssa syömään ihania aasialalaisia herkkuja. Oli kertakaikkisen mahtava ilta ja ihanaa oli saada juuri niitä ihmisiä lähelle, jotka menevät ja asuvat ympäri maailmaa. Siinä kilistellessä ja kikaltellessa tuli vähän rapisteltua joulupapereitakin auki. Edinburghin erikoisvieraalta tuli Jamien uusin julkaisu. Paksu keittokirja, ihana paperi ja vallan herkulliset kuvat, mutta katsokaapas itse Jamieta, onko siinä pieni pöhötys päällä.

Ja valtavan kokoinen huivi, sekin kuoriutui yhdestä paketista. Riikinkukkokuosi odottelee jo kevättä, minä samaten. Säätietojen mukaan se taitaa tulla jo ensi viikolla, tulisipakin!

Ei enää mustaa

2011-12-21T21:25:00.000+02:00

Alet ja muut halvennukset ne rullaavat jo joka puolella ja kukkarossa polttelee. Ostin vähän joululahjoja itselleni, eikö ole aika ihania.

Hänella on jotakin asiaa

2011-12-18T23:29:00.000+02:00

Olen vähän sairastanut. Lyhyen ajan, mutta erittäin tehokkaasti - laatta on lentänyt pitkin kaakeleita. Nyt on selvitty siitä ja tänään pistinkin jo pipareita leipoen ja käärin viimeisiä lahjoja silkkipaperiin. Olen jouluihminen, mutta sitä saa aina vähän kaivella tuolta uumenista. Sellainen on tunne, että glögiä on tullut juotua tänä vuonna aivan liian vähän ja joulutortut - ei ensimmäistäkään. Konvehtikiintiön uskon tulevan täyteen ensi viikolla - firman keittiönpöydälle luulisi korruptiokonvehtia saapuvan mahavaivojen verran. Että kyllä se kuulkaas siitä, sieltä se hyräilevä jouluminä taas löytyy, sopivasti viime metreille. Ja vielähän on viikko aikaa lipittää sitä liian makeaa glögiä ja toivoa parasta - jospa joku kutsuisi syömään niitä luumutorttusiakin.

Palkitsin itseni hurjan kiireisestä syksystä Kööpenhaminan lennoilla. Parin viikon päästä siivet vievät muutamaksi yöksi tuonne Köpiksen kaduille. Siitä on sata vuotta kun viimeksi piipahdin, joten nyt kelpaakin kaikki vinkit - herkulliset brunssipaikat eritoten!

Ihanaa viikkoa muruset ja anteeksi vain, Facebookin joulukalenterihan meni ihan pyllylleen.

Sunnuntaina ehtii

2011-12-11T20:57:00.001+02:00

Vaikka nukkuisi sunnuntaina puolille päivin niin hyvin ehtii vielä päivään kiinni. Mutteripannu tulelle ja pikasuihkun kautta ystävän kaulaan kiinni. Harmaa mukulakatu vei We Got Beefin joulumarkkinoille josta lähti pukinkonttiin pari Kaksittvån juttua - olisi voinut lähteä vähän enemmänkin jos olisi tajunnut sitä käteistä ottaa mukaan. Cafe Torrefazionessa pääsi kerrankin ikkunan viereen istumaan ja vakoilemaan latet huulilla Aleksilla köpsötteleviä ihmisiä. On se vaan mahti-kahvila, kunhan sisään mahtuu ja tuolin saa alleen. Kluuvin alakerrassa oli markkinameininkiä ja yläkerran Hiilessä ihanaa glögiä. Parasta päivässä oli kuitenkin se viisi tuntia ihanaa seuraa ystävästä jota näkee niin vähän ja kohta vieläkin vähemmän - sinne se painelee muille maille passi taskussa.

Sydän sanoo pumpum

2011-12-07T19:49:00.001+02:00

Viikko sitten sain kuoren missä luvattiin joulukuun ensimmäisen kunniaksi inkiväärin tuoksuista kaali-katkarapuwokkia. Nyt seitsemänteen päivään mennessä olen saanut namusia, kynttilöitä, kupillisen maitokahvia sekä banaaneja (!!!). Arvatkaa vaan onko moinen erikois-joulukalenteri piristänyt arkea. Ja tuo inkiväärinen kaalihässäkkä oli mielettömän hyvää! Wokattu kaali toi sen osuvan makeuden mukaan ja chili antoi sopivasti potkua.

Joulukuu voisi tänä vuonna olla vähän pidempi.

Päivä numero neljä

2011-12-04T21:22:00.001+02:00

Tänään on kaksikymmentä päivää aattoon. Tein joululahjasuunnitelmia, kirjasin ylös mitä kenellekkin paketoin. Suunnitelma jolla aion välttää hikisen hortoilemisen ympäri kaupunkia. Tein myös kolme joulukorttia. Aikaa niihin meni tunti ja tulos oli rumaakin rumempaa. Jos annan ne eteenpäin, niin voinkohan sanoa ostaneeni ne koulumyyjäisistä.

Miksipäs ei

2011-12-03T13:03:00.001+02:00

Kävin eilen vähän hippaamassa. Helsinki oli sateinen ja pimeä. Kuuma punainen glögi ja yhtä punaiset kynnet olivat yön asusteet.

Ai niin, heräsin sitten kasilta. Kuusi espressoa auttoi oloa kummasti.

Tavoitellaan joulufiilistä

2011-12-01T22:17:00.001+02:00

Heippa tyypit! Joulukuu tuli ja on pimeää kuin tontun takapuolessa.

Viime aikoina on ollut vähän liiankin hiljaista täällä Kimpassa-tontilla. Tiedätte varmaan - ne työt! Nehän tunnetusti vie ajan kaikelta kivalta. Siksi ajattelinkin pistää blogisen myös facebookiin ja sinne joulukalenterin pystyyn - tarkoitus olisi tarjota teille seuraavat 24 päivää jotakin höpinää. Tulkaa mukaan!

Korvat pystyssä

2011-11-29T19:30:00.000+02:00

Sateisena ja pimeänä maanantai-iltana osui Albertinkadun näyteikkunasta jotain silmään. Sieltä se tuijotteli minua korvat pystyssä. Ihana!

Kot kot suoraan sydämeen

2011-11-28T22:16:00.001+02:00

Viikonloppuaamuisin, kun ei ole kiirus yhtään mihinkään – silloin voi paistella sydämen muotoisia munia.

Pyllyläpi

2011-11-20T20:22:00.001+02:00

Muistatteko tämän - joku oli vähän tuunannut naapurit uusiksi. No, on se vaan hauska!

Juttu on sellainen, että nyt kaivattaisiin vanhaa nimitaulua. Mistäköhän mahtaisi löytyä?

Lamakauden satoa

2011-11-16T21:18:00.000+02:00

Appelsiinitt tehosekoittimeen ja vähän vettä perään. Värit ei näemmä ole arvossaan tänä syksynä. Hyvää huomenta teillekkin!

Joulukalenteri

2011-11-16T11:30:00.000+02:00

Kyllä kelpaa tonttujen jemmailla näihin boxeihin ylläreitä. Ajattelin vähän pölliä ideaa ja kokeilla jos ihan joulupaketteihin saisi toteuttua tätä kahvallista boxi-ajatusta. Ne leimasimetkin löytyy omasta takaa.

Adventtikalenteri ja kuvat löytyi täältä.

Tunnelma kohdallaan

2011-11-15T18:16:00.001+02:00

Korkealla kalliolla, ylimmäisessä kerroksessa on ihana pikku koti. Siellä natisevan lautalattian yllä on miljoona aarretta ja mustalla ruokapöydällä vadilinen sushia.

Kultainen, keltainen maanantai

2011-11-14T20:05:00.001+02:00

Lounaalla sai alkupalaksi oivan kurpitsakeitto-shotin. Hieno väri ja maku!

Eilen tartui kirpparilta kahdellakympillä ihan uudet Niket matkaan. Just, eikä melkein oma koko. Tänään ajoin ne sisään ja vatkasin lantiota yhden zumba-tunnin verran. Kyllä jalka nousi kun sieltä näkyi kultaa. Rakastan näitä jo sylin täydeltä - ne on niin prameat että häikäisee!

Vitamiinit. Voi Berocca pidä minut pystyssä!

Bataatti, tuo tuntematon möhkäle

2011-11-09T20:12:00.000+02:00

Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa bataatin. Kysyin samassa kodissa asuvalta tyypiltä onko meillä joskus syöty bataattia ja vastaus oli EH. Ilmeisesti se on salakieltä, mutta tarkoittaa että EI - ei olla bataattia valmistettu. Muistelen joskus elämäni varrella jonkun tarjonneen minulle bataattiranskalaisia, sellaisia ihania, mausteisia kavereita. Googlesta reseptiä jahdatessa selvisi, että peruna-ranskalaisten rapeutta on lähes mahdotonta saada onnistumaan bataatin kanssa. Jossakin reseptissä neuvottiin, että rapeus saattaapi onnistua jos levittää hyvin vatkattua valkuaisvaahtoa bataatin pintaan. Kuullosti kyllä melko omituiselta, mutta mikäpä minä bataatti-noviisi olen kulmia nostelemaan. Rohkeasti pistin valkuisia vaahdoten, mutta se rapeus - sehän kusahti täysin. Satunnaista lötköyttä lukuunottamatta oikein maukasta bataattia tuli uunista ulos.

Pellillinen ei niin rapeita bataatti-ranskalaisia

2 pientä bataattia
2 rkl oliiviöljyä
1 munanvalkuiainen
murskattua valkosipulia
juustokuminaa
chilijauhetta
pippuria
suolaa

Bataatti paloiksi, viipaleiksi tai lohkoiksi.
Batattipalojen päälle öljyä sekä murskattua valkosipulia. Tavara leivinpaperin päällä uuniin, jossa asteita 225.
Valkuainen vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekaan lisätään mausteet.
Bataatit ulos uunista ja päälle sivellään vikkelästi valkuais-mauste vaahto.
Bataatit takaisin uuniin ja paistetaan vajaa puolisen tuntia.
Suolaa päälle ja seuraksi dippiä.

Pimpeli pom

2011-11-08T18:56:00.002+02:00

Mikä on nimesi? Lotta
Neljä kirjaiminen sana: Loma
Tytön nimi: Liisi
Pojan nimi: Leevi
Ammatti: Lautamies
Väri: Lohenpunainen
Jotain, johon voi pukeutua: Lappuhaalarit
Ruoka: Lasagne
Jotain, joka löytyy kylpyhuoneestasi:Lattiakaivo
Paikka: Laiskanlinna
Syy myöhästyä: Liian pitkä aamusuihku
Jotain, jota huudat: Lisää!
Elokuvan nimi: Love Actually
Jotain jota juot: Latte
Artisti: Lykke Li
Eläin: Lokki
Kadunnimi: Lönrotinkatu
Auton merkki: Lada
Laulun nimi: Lopulta olemme kuitenkin yksin
Aktiviteetti, joka vaatii enemmän kuin kaksi ihmistä: Latotanssit

Päässä suhisee. Viime yönä ei nukuttanut - töissä sitäkin enemmän.

Taito se on sekin kun tekee töitä, mutta nukkuu henkisesti.

Kuusi kuvaa viikolta

2011-11-06T20:08:00.001+02:00

Kännykkä tallensi hetken The Huoneessa, siinä Eerikinkadun hurmaavassa teekaupassa. Työkamun kanssa eksyttiin lounastauolla spontaaneille teeostoksille. Kaunis tila ja aivan ihanat paperipussit hyllyillä, omat liptontraumat karisi pois siinä niitä lajitelmia tuoksutellessa. Kaffetyttökin voi löytää mukistaan ihanaa teetä. En olisi uskonut.

Perjantaiaamu Etelärannassa. En oikeastaan ikinä liiku näillä kulmilla arkiaamuina. Kostea ja raikas meriaamu oli ihana, samoin se kauppahallin tiskiltä noudettu sushilounas. Koko päivä poissa toimistolta – sangen piristävää.

Varpaat ja pyykkiteline. Jälkimmäinen on ehdottomasti kodin ärsyttävävin tavara. Pyykkiteline on levällään keskellä olkkaria monta kertaa viikossa. Siinä ne märät kalsarit roikkuu ja vieraat astelee sisään. Ihan syvätä koko pyykin kuivatus! Ja kuinka väärin onkaan se, että pyykkiteline on olohuoneessa keskeisimmässä roolissa! Raivoa!

Lauantaina Ruttopuistossa. Iisa ja pyörä kävivät kanssani Kaivarin Kanuunassa. Syötiin pullaa ja tehtiin löytöjä. Niin ihanaa ja leppoisaa, ettei edes pyykkiteline olisi horjuttanut rauhallista lauantai-päivän eloa.

Huuleni punatkaa

2011-11-01T08:30:00.000+02:00

Ostoksilla

2011-10-31T09:20:00.000+02:00

Hyi täällä haisee kaali!

2011-10-25T22:55:00.000+03:00

Olen kaalihullu joka keittelee kaalikeitoksiaan usein. Nyt on minulle ja muille kaalihulluille ilmestynyt sopiva kirja - Pieni suuri kaali. Kansien välistä löytyy yli 80 reseptiä kaaliruokiin. Ihanaa, kohta meillä haisee taas kaali!

Pienisuuri kaali nostaa lehtiensä suojiinkääriytyneen raaka-aineen ansaitsemaansa arvoon.
-Kirstilä, Kalle

Kurpitsan värisessä vessassa

2011-10-24T20:18:00.000+03:00

Halloweenia kohti. Lauantaina olisi juhlat ja ~~juhlareleet~~ halloween-koltut aivan hakusessa. Saa heittää ideoita!

Hikoilin ja söin

2011-10-22T22:24:00.000+03:00

Aamulla kello herättämässä, sängystä suoraan puolijuoksua jumppaan. Hikinen muokkaus ja tunnin venyttely perään. Olo oli kuin supermiehellä konsanaan - taas mietin miksi en käynnistä aina lauantai-aamuja näin.

Kipitin jumpasta punainen kassi olalla Lasipalatsille ja treffiseura sellaiset kivat 30 minuuttia myöhässä. Pusut sinne, saat anteeksi kun olet ihana Inkeri!

Niin mahtava brunssi Lasipalatsin ravintolassa, että jäljelle jäi vain tyhjät lautaset. Kaupungin kärkeen brunssisijoja jaettaessa, ei sentään klassikko Fazerin ohi.

Mummoankan piiras

2011-10-21T20:55:00.000+03:00

Omenapiirakka on asia joka maistuu aina. Tähän listaan kuuluu tietenkin lukemattomia makuja, mutta nyt keskitytään omenapiirakkaan. Usein sitä jämähtää samoihin keitoksiin ja turvallisiin, hyväksi todettuihin resepteihin. Päätin kokeilla jotain muuta ja se muuta oli mummoankan omenapiirakka. Tiedättehän sen amerikkalaisen, taikinakuorellisen piirakan joka laitetaan jäähtymään ikkunalaudalle ruudullisen keittiöpyyhkeen alle.

Resepti haun tuloksena päätin seurata Hesarin ohjetta. Olen vähän sitä mieltä, että ruokatorstain ohjeet ovat aina melko hyviä ja pidän siitä että kauden tuotteet on nostettuna esille. Ensimmäinen asiahan joka amerikkaisesta omenapiirakasta tulee mieleen on se taikinakansi ja toinen on aaltoileva reuna vuoassa. Eihän sellaista vuokaa minun kaapistani löydy, enkä tässä asiassa sortunut Herra Stockmannin pelastukseen. Pistin leipoen ihan perusvuokaan, matalaan ja rumaan koko kansan pyrexiin. Piirakan ulkonäkö ja mehevyys sai tästä siipeensä. Korkea reuna olisi varmasti pitänyt sisuksen kosteampana ja ulkonäkö - se ei tällä kertaa ihan kohdannut mielikuvaa siellä ikkunaraossa jäähtyvästä piirakasta. Virhe taisi käydä siinä etten noudattanut ohjetta ja käyttänyt Granny Smith-lajiketta. Pistin paloiksi maalta tuotuja, jauhoisia, mutta kauniita punaisai omenia. Hapan lajike olisi saattanut taittaa makeutta. Sillä makeaahan tästä tuli, todella makiaa. Silti, suosittelen teitä leipomaan tätä, herkullista se on.

Ja tässäpä teille yllättävä tarjoiluehdotus.

Sitruunamelissa

2011-10-18T21:42:00.001+03:00

Katselin tässä koneelta kuvia. Sinne oli tallentunut muutama kuva sitruunamelissasta, sellaisesta ihan tavallisesta järvisuomen (vai onko se jauheliha-merkki) sitruunamelissasta. Kun ei oikein muuten nyt juttu luista, niin päätin pamauttaa kuvat tänne ja esittää teille kysymyksen - mitä te teette sitruunamelissasta? Ja vastaus ei saa olla - koristelen jäätelöannoksen.

Vieraita sisämaasta

2011-10-16T18:16:00.000+03:00

Tossut kokoa 36 viipyivät eteisessä viikonlopun.

Heinola 7.7.2011

2011-10-12T08:50:00.000+03:00

Heinäkuussa, lämpöisenä kesäyönä – pojat järvessä.

Pyöreät herkut

2011-10-11T19:37:00.000+03:00

Syksy, satsumien kulta-aikaa. Juuri nyt parasta on jääkaappi-kylmät satsumat ja keitetyt ruusukaalit.

Sekaisin sienistä

2011-10-10T23:26:00.000+03:00

Olen taas aivan koukussa sienestykseen ja siihen lantsareissa mestässä tarpomiseen. Sienestyshimoa on nostattanut myös se, että siellä mättään reunalla ei tarvitse kuin sievä pylly laskea maata kohden ja alkaa sieniä koriin nostelemaan. En muista tavanneeni aikaisempina syksyinä tällaisia mielettömiä suppisesiintymiä. Tai sitten olen vain sattunut korini kanssa väärille apajille. Jotain negatiivistäkin näistä juhlallisen kokoisista sienimääristäkin löytyy - kotona on jatkuvasti sellainen mukava ummehtuneen sammaleen, mullan ja kosteuden haju. Se irtoaa keittiön lattialämmityksen päällä kuivumassa olevista suppiksista. Ei mikään laventelin aromi tosiaan.

Varokaa vaan tyypit siellä puolen, joulupaketista ei löydy tänä vuonna suklaata.

Ne pienet totuudet jaossa

2011-10-05T20:11:00.002+03:00

Sain taannoin Jennin Kakunpalanen-blogista haasteen kertoa viisi totuutta itsestäni. Laitoinkin sitten kertaheitolla kymmenen faktaa jakoon. Olen tehnyt blogini historian aikana kolmasti listoja itsestäni, ne löytyvät täältä, täältä ja täältä. Koska olen listaihminen, lupaan tehdä näitä jatkossakin. Tehkää tekin kaikki perässä!

En ole ajanut autoa vuosiin. Syksyn projektina on taas viritellä kaasujalkaa ja saada rattipelot kuriin.
Viihdyn yksikseni kotona, erityisesti lauantaiaamut omissa olossa on herkkua.
Minulla on pakkomielle vaihtaa pussilakanat tasan kahden viikon välein.
Olen myös hyvin tarkka, että astiat ovat kaapeissa oikeilla pakoillaan. Pienet lasit eivät saa olla korkeiden rivissä ja toisin päin. Samat säännöt pätevät myös kylppärin peilikaapissa. Kynsilakka hyllylle ei parane hammastahnaa nostaa. Edellä mainituista asioista johtuen tottelen nimeä Siivousnatsi. Nimi on kuulemma annettu kaikella rakkaudella.
Kasvoin Espoossa. Tapiolalla on sydämessä erityinen paikka. Jännittää ja pikkasen kauhistuttaakin nähdä miten metro tulee muuttamaan aluetta.
Minulla on paha tapa kurtistella ja rypistellä otsaani. Pari kesää sitten sain aikaan kunnon rusketusrajan otsaan.
En ole muista minä vuonna olen käynyt viimeksi elokuvissa. Kotisohvalla järjestetyt leffaillat on paljon parempia kuin Tennispalatsin popcornin hajuiset massanäytökset.
Täytän 30 vuotta ensi perjantaina. Olen diagnisoinut levottoman ja väsähtäneen mieleni ikäkriisiksi.
Juhlin viime lauantaina syntymäpäiviä etukäteen. Sain kostoksi sellaisen skumppa-kankkusen, että istuin vielä maanantai-palaverissa naama vitivalkoisena.
Minttu Mustakallio on aivan hurmaava. Olen fani.

Tuoli joka kaapattin kyytiin

2011-10-04T22:56:00.000+03:00

Nämä kaksi kuvaa ovat viime keväältä. En muista kerroinko tuosta roskalav alta pelastetusta pinnatuolista. Löysin sen Merihakalaisen sisäpihan lavalta - jalat sojottamassa vinksin vonksin runkopatjan välistä. Tuoleja oli kaksi, mutta toinen jäi kyydistä, sillä mies painoi kaasua kun ensimmäisen olin sullonut kyytiin. No arvaatte varmaan, että tästä asiasta on jo käyty parit tiukat keskustelut. Ensinnäkin tuoli pariskuntia ei noin vain voi erottaa toisistaan ja tuollaiset aarteet pelastetaan vaikka olisi kuinka kiire tai nälkä tai vessahätä.

Nyt tuo poloinen tuoliparin puolikas on sitten vihdoin hiottu ja maalattu uudestaan valkoiseksi. Hioin käsin pari kertaa ja maalasin kolme kierrosta. Olisi pitänyt hioa vieläkin huolellisemmin, sillä vähän jäi sellaista epätasaista pintaa joihinkin kohtiin. Ja niitä kuviahan minulla ei teille ole tästä lopputuloksesta. Huomenna kello kahdeksan asia on ehkä korjattu. Olen vähän väijynyt tuosta keltaisesta raamatusta sitä Hullujen Päivien kameraa. Meinaan ihan laittaa kellon soimaan seitsemäksi ja rientää tekemään täsmäiskun kameraosastolle.

Meni vähän överiksi

2011-10-03T22:12:00.002+03:00

Ei enää maissia. Nyt on kotimaisen kaalin vuoro täyttää kattilat ja lautaset.

Keltaisilla maissitiluksilla

2011-09-24T17:51:00.002+03:00

Nuuksiossa, tien laidassa on kyltti Maissia 1 km. Ajoimme sen kilometrin ja päädyimme tilalle missä mansikoiden lisäksi kasvatetaan maissia. Siitä sitten ostin kaksi kiloa tuoretta maissia. Kotona paistoin voissa ja sain siitä viikon parhaimman aterian. Toivon vain, että olisinpa älynnyt sen kahden kilon sijaan ostaa kaksitoista kiloa. Huomiseen mennessä on loputkin maissiloiset syöty parempiin suihin. Harmittaa maissinaisen puolesta, kuulemma harva eksyy maissiostoksilla ja kaupat eivät kelpuuta valikoimiin. Ketjut myvät mielummin tukusta noudettua esikeitettyä sontaa. En voi ymmärtää. Minä menen tänne pian takaisin.

Ei edelleenkään kameraa. Kännykkäkuvilla mennään. Kestättekö? Minä en oikein.

Häävaloa

2011-09-24T12:48:00.003+03:00

Laitoin viime keväänä työkaverit, ystävät ja puolitutut sekä ehkä heidänkin tuttunsa säästämään kirkkaat lasipurkit. Heinäkuisina päivinä liottelin etikettejä pois, pesin ja kuivasin. Voin muuten mainita, että Rainbow:n aurinkokuivatuissa tomaateissa on kyljessä jotain liisterin tapasta – ei lähtenyt rumat etiketit ihan helpolla liottamisella. Pistin myös merkille, että joku lähipiirissäni syö hyvin hyvin paljon salsaa. Loppujen lopuksi lasipurkkeja kertyi lähemmäs sata kappaletta. Nostettiin satsi takakonttiin, ajettiin auto lauttaan ja päädyttiin Suomenlinnaan. Ystävät laittoivat tuikut purkkeihin ja niistä syntyi kynttiläpolku juhlapaikalle. Ja mikä oli hienoa, kierrätyslaatikko löytyi Suokista, ei tarvinnut raahata juhlien jälkeen purnukoita takaisin mantereelle.

Pusi pusi

2011-09-15T21:43:00.001+03:00

Näin meillä tehdään töitä. Vaikuttaa siltä, että tarvetta löytyisi työtuolille sekä työtasolle. Seläthän tässä sohvatoimistolla on kärsineet sellaiset pienet kymmenen vuotta. Muuten ei valittamista.

Eipä tässä tänään muuta, paitsi että Herra Selleck on ihana!

Teeman uudet kuviot

2011-09-14T19:43:00.001+03:00

Teemaan on tullut uudet kolmen kuvion tarjoilusetit. Pienille kupposille ja vadeille löytyy aina käyttöä, varsinkin näin kivoille muodoille, sanon minä. Mutta mitäköhän sanoo Kaitsu haudassaan...

Kuvat:Iittala

Maanantain lemppari

2011-09-12T19:50:00.003+03:00

Kun kesä päättyy ja syyssateet paiskovat kohti katuja saa avata television. Nyt se on päällä maanantaisin, sillä mullapas on uusi lemppariohjelma. Toni Collette on aivan mahtava!

Syksyn ensimmäinen risotto

2011-09-12T09:02:00.000+03:00

Sohvalla syötiin risottoa joka syntyi sienisaaliista, valkoviinistä, sipulista ja voimakkaasta parmesanista.

Oi onnea varpaiden alla

2011-09-11T12:29:00.001+03:00

Arvaatteko mitä ihanaa kannoin kotiini Kaapelin Design Marketista?

Pienissä varkaissa

2011-09-07T20:25:00.000+03:00

Notkuivat luumuiset oksat yli aidan. Ensin yksi maisiainen, sitten toinen, lopuksi kourallinen ihania luumuja lähti pitkäkyntisten matkaan. Oli ne vaan niin hyviä. Anteeksi ja kiitos luumutarhuri Espoossa.

Karhean kurkun kaveriksi

2011-09-02T23:20:00.000+03:00

Jotain tälläistä voisin kietoa kaulalle.

Selected Femme

Keltainen saalis

2011-09-01T23:05:00.000+03:00

Kävin vähän tyhjentämässä naapurikaupungin metsiä. Oli ihanaa ja mukavaa vaikka ilme kertookin toista. Sienikori täynnä tarkoittaa sitä, että keittiössäni alkaa pyörimään köyhäilyviikot – ja toisaalta myös kermapepun herkkupäivät. Ja katsokaas koria, siellä se savontuliainen loistaa Espoon salapusikoissa!

Hattu kourassa, takki auki

2011-09-01T21:10:00.002+03:00

Syyskuun ja syksyn tunnelmissa on nokan eteen osunut pari takkia. Katsokaa ensimmäistä, mikä ihana vuori sieltä pilkottaa. Lämmittäisi vilukissaa lampaanvalkoinen vuori syyspuuskissa. Jälkimmäinenkään ei ole yhtään hullumpi. Näkyy muuten löytyvän kuukauden kantis tarjouksena Stockan henkareilta.

Ja rukkaset. Toivottavasti näille ei löytyisi tarvetta vielä muutamaan kuukauteen. Paijailla voisin silti.

Kuvat: Filippa K

Tomaatteista kelpo keitoksi

2011-08-29T11:34:00.001+03:00

Kypsyttelen paraikaa ruokapöydällä kahtakymmentäyhtä tomaattia ja pidän näemmä pystyssä myös banaanikärpästen tukikohtaa. Kotikokkaajan suunnitelmissa olisi tehdä oikein hyvää gazpachoa ja pistää loppu kärpästen tarinalle. Tässä taannoin kokeilin pyöräyttää kulhollisen kylmää tomaattikeittoa. Noudatin reseptiä ja poistin huolellisesti tomaattien siemenet, lisäsin sekaan loput ainesosat ja soseutin sametinpehmeäksi, mutta kappas vaan kylläpä se maistuikin pahalta. Suuret olivat odotukset ja koin karvaan pettymyksen. Viikon verran piilottelin kitkeränmakuista keitosta jääkaapissa, maistelin ja mutustelin ja tarjosin toisillekkin. Pahasta ei tullut parempaa ja loppujen lopuksi soppa päätyi jäteastiaan. Nyt tällä toisella kokeilukerralla tarinan pitäisi päättyä toisin. Haluisin saada aikaan kelpo keiton, joten jos sieltä teidän reseptijemmoista löytyy erittäin hyviä ohjeita niin mielelläni ottaisin kokeiluun.

Karkkia ja sihijuomaa

2011-08-27T14:46:00.000+03:00

Kello on puoli kolme lauantai-iltapäivänä. Tänään olen ehtinyt jo syödä ruttuisen lakanan päällä kolme kourallista karkkia. Olen tehnyt kypsästä ja makeasta ananaksesta smoothieta, juonut pari isoa lasillista ja saanut kielen pään araksi. Olen hionut ja maalannut kaksi roskalavalta pelastettua pinnatuolia, makoillut alusvaatteissani aurinkoisella nurmikolla, pessyt jääkaapin ja löytänyt pussillisen pilaantuneita perunoita alahyllyltä. Lisäksi olen putsannut tolulla kynsinauhojani, tutkinut kuivia ja ruttuisia käsiäni ja miettinyt miten pääsee banaanikärpäsistä eroon.

Kohta kipitän sihijuomaostoksille. Mekko päälle ja kynnet punaisiksi - illalla on skumppaseuran juhlat!

Tulinen tuliainen

2011-08-26T09:00:00.001+03:00

Chilistä, sokerista, suolasta ja etikasta syntyi paholaisen hilloa. Kuluneen kesän kkunalaudalla kasvatetuista pienistä kavereista ja Stockalta haetuista habaneroista valmistui yhteensä pari litraa tulista soossia. Mies teki ja säilöi – nainen jynssäsi kaakeleista punaiset roiskeet. Otettiin siis heti haltuun tälläiset selkeät roolit, heh.

Purkillinen itse tavaraa lähti myös tuliaisena Espooseen. Vähän etikettiä kylkeen ja avot!

Kori

2011-08-25T22:19:00.000+03:00

Rantasalmen markkinoilla seisoi paikallinen savolaismies myymässä itse punottuja koreja. Suuresta valikoimasta valitsin sen kepeimmän ja vaaleimman. Suomalaista käsityötä, 15 euroa. Harmittaa etten ostanut kahta.

Pionin rakastaja

2011-08-23T23:26:00.000+03:00

Juhannuksena oli mökin ruokapöydällä pionin oksa. Pihalta taitettu ja veteen nostettu. Kepeä ja kaunis – täynnä lumoavaa kerrosta. Kukista kaunein.

Pakastimen tyhjennys

2011-08-22T22:07:00.000+03:00

Jostain kummallisesta syystä pakastimesta löytyy edelleen viime vuotista satoa. Raparperistä ja omenista syntyi tämän sesongin uusi kuosi. Annoin sille nimen Nähdään pian!

Ihanat ja armaat työkamuni saavat huomenna piirakkaa mahan täydeltä. Se on hyvästien aika työmaallani – minä se astelen tukka ojossa uusia tuulia päin. Ikävä ja itku tulee.

Roikkuvat yrtit

2011-08-21T12:58:00.000+03:00

Näyttääpä hyvältä ja kuullostaapa toimivalta. Kelpuuttaisin mielelläni pari kappaletta Boskken vaijerin päässä roikkuvia ruukkuja kotiini. Ennen kun yrtit saapuvat lentämään keittiön ylle, kuulisin mielellään kokemuksia. Roikkuuko jonkin kotona basillikat katosta ja meneekö mullat lattialle?

Kuvat: http://www.boskke.com/

Matka jolla kamera hajosi

2011-08-18T13:45:00.000+03:00

Viisi sattumanvaraista hetkeä Sisilian lomalta.

Heinäkuun lomasta tuntuu jo olevan pieni ikuisuus, mutta silti en ole saanut kiikutettua kameraa korjaaja-sedälle. Saatatte joutua vielä hetken jakamaan kanssani armaalla puhelimella napsittuja kuvia. Voi sentään, kuinka harmittaakaan elää ilman kameraa. Ja toisen voivottelun saa niskoilleen ruma kuvaefekti. Onko tämä nyt se yrjönvihreä sävy?

Tanssi

2011-08-17T21:59:00.002+03:00

Flow

2011-08-15T17:17:00.001+03:00

Kolmen päivän iloa Flow:ssa. Voisin sanoa, että rahat on loppu ja korkkarit kovin mutaiset, mutta kerronkin teille, että kaikki oli Flowssa kaunista ja ihanaa – ja jos vaan mahdollista Suvilahti oli entistä tunnelmallisempi. Mahtavaa menoa taas, mutta Lykke Lille lähetämme seuraavanlaiset terveiset: Pakkaa ensi kerralla Imodiumit kassiin!

Eilen illalla, hieman hämmentävällä Kanye Westin keikalla sain yllärinä Barbadoksen tähtiartistin keikalle tiketit. Jaksaa jaksaa jaksaa, kohta Hietsuun Rihannan sateenvarjon alle.

Uusi valonlähde

2011-08-10T09:11:00.007+03:00

Meille kotiutui alennusmyynneistä musta Habitatin photographic-valaisin. Olisin ostanut kaksikin, mutta joku viepas oli ehtinyt tyhjentää Stockan hyllyn ja jättää jäljelle vain yksinäisen mallikappaleen. Onneksi sain sentään edes tämän yhden hurmaamaan kirjatoukan nurkkaa aka sohvaperunan sijaa olkkarin pimeimmässä nurkassa. Kahdella valaisimella oltaisiin menty makkarin puolelle ja saatu vihdoin molemmille omat lukulamput sinnekkin. Nyt ei menty.

Mökkihöperöinä

2011-08-10T09:11:00.002+03:00

Neljän viikon pituisella kesälomalla ehtii lyöttäytyä useampaankin mökkiseurueeseen mukaan, kutsulla tai ilman. Tuli vietettyä raikkaita ja aurinkoisia kesäpäiviä ja -öitä saaristossa Hittinen-Kasnes akselilla. Siellä jos jossain tukka hulmusi tuulessa ja tujun makuinen aamukahvi herätti eloon. Alkulomasta huristeltiin Heinolaan punaiseen mökkiin, jossain välissä vietettiin viikonloppu Siikajärvellä ja loman viimeiset päivät lojuttiin sukumökillä Rantasalmella kera miljoonan hyttysen. Ihania paikkoja kaikki, keskenään erilaisia, mutta jostain syystä jokaista mökkiä ja tilusta yhdisti paistettu halloum-juusto. Tolkuttoman juuston nakertamisen ( ja aika monen valkkarilasin) lisäksi ehdin jossain välissä nukkua päiväunet pitsisen päiväpeitteen päällä, uida lämpöisissä järvissä lukemattomia kertoja ja kylmässä meressä vähän vähemmän. Onkia mato-ongella kuusi ahventa, istua auringonlaskussa kalliolla, tallustella kumisaappailla Rantasalmen maalaismarkkinoilla, heittää hulluna tikkaa ja lyödä korttia pöytään. Joten mitäs tässä voi muuta todeta kun mökkily on mukavaa ja tervetuloa keski-ikä.

Ja jossain kohtaa tiputin kamerani sellaisella kyydillä kaakeleille, että entistä kamaa siitä tuli. Nyt te taitavat canonin-heiluttelijat siellä puolen - antakaa vinkkejä kameramalleista! En oikein ymmärrä niitä.

Sininen hetki

2011-08-09T21:14:00.000+03:00

Myöhäinen ilta heinäkuussa. Lämmin järvi ja sininen pyyhe.

Töölönlahden manikyyri

2011-08-08T09:12:00.000+03:00

Siellä Wikipediassa ohjeistetaan näin:

1.Vanhan lakan poisto
2.Kynsien leikkaus ja viilaus
3.Kynsinauha voiteen levitys
4.Käsikylpy
5.Kynsinauha veden levitys
6.Kuolleen ihosolukon poisto sekä ns. "tikkujen" poisto
7.Hieronta
8.Kynsien lakkaus

Itse hyppäsin suoraan ykkösestä kasiin, laiska kun olen. Uskallanpa kyllä väittää ettei yksikään tuntemani ihminen tee kohtaa numero viisi.

Mökkilounas

2011-08-07T22:47:00.001+03:00

Mies teki simpukkakeittoa, kaksi viikkoa jääkaapissa väljähtäneeseen viiniin. Tulihan siitä pikkasen kitkerää lientä. Jos mökkitonttu olisi taikonut kermaa jääkaappiin, olisi maku varmasti pehmentynyt. Hyvin maistui näinkin, mikäpä se ulkoilmassa pahalta maistuisi, eikä mökillä asiat ole niin just. Vähän sinne päin on oikeastaan parempi.

Tuohon suuntaan

2011-08-04T22:17:00.000+03:00

Lopun elämää.

Riemua

2011-07-08T14:58:00.002+03:00

Onni on sanoa heippa ja olla heräämättä herätyskelloon yli neljään viikkoon. Okei, pitää se pari kertaa virittää korvan juureen – aamulentoa ja niitä häitä varten.

Kaksi paria, kymmenen varvasta

2011-07-06T09:36:00.001+03:00

Se ei ollut elohiiri vaan alehiiri joka nappasi Stockalta kaksi paria kenkiä ja kuljetti kassan kautta kotipesään. Toiset olivat mustat ja klassiset korkokenkät - sellaiset joita tarvitaan aina ja jotka ovat olleet ostoslistallani jo useamman vuoden. Saaliin toinen puolikas on valkoiset kangastossut. Helpot ja vielä niin puhtoiset, kohta ne on taas rikki, likaiset ja hikiset – niillä kun talsitaan läpi kesän.

Lompsis

2011-07-05T20:51:00.001+03:00

Kolme aamua ja sitten kuuluu lompsis rappusista. Ne on loma-askeleet jotka siellä kaikuvat, vievät lomalaisen kohti aurinkoista kotikatua, ohjaavat terassille loma-skumpille ja kuljettavat ensi viikolla Sisiliaan. Oi ihanaa, melkein en malta odottaa.

Kuva:Google

Maalla on mukavaa

2011-06-26T20:44:00.001+03:00

Kyllä maalla on mukavaa, kunhan ei välitä hyttysistä, vuotavista kumisaappaista ja monen tunnin kestävistä paluuruuhkista. Minä en välitä ja olikin kerrassaan ihanaa lompsia läpi korkean heinikon naapuriin maistelemaan mansikoita, pulahtaa kovin kylmään veteen kiukkuisesta saunasta ja paistaa perunoita nuotiolla.

Purkillinen iltapalaksi

2011-06-23T09:46:00.000+03:00

Tämä tässä on lempparijugurtti. Kaunis kansi irti ja lusikalla vaan suoraan suuhun kaksi desiä klassikkojugua. Joskus voi lisätä joukkoon hieman hunajaa tai marjoja. Ja se sitruunamaku, sekin on hyvää. Vähän imelää, mutta virkistävän hyvää. Ja hoi alepaan – ottakaapa se sitruunamaku valikoimaan!

Talleilla

2011-06-22T21:44:00.000+03:00

En ole ikinä ollut heppatyttöjä. 9-vuotiaana kovasti yritin, mutta isot hepat oli hurjia eikä New Kids On The Block:n julisteiden väliin mahtunut heppa-postereita. Muut ratsasti, minä en. En tajunnut koko hommaa – hengailla nyt kakan hajussa ja pelätä että saa kaviosta otsaan.

Pelkoja pistettiin uusiksi viime viikonloppuna issikan selässä. Kopoti kopoti kuului kavioista kun minä ja Heela-poni mentiin rankkasateessa pitkin märkiä teitä. Hevoskammoni laantui islanninponin selässä saman tein. Täytyy päästä toisenkin kerran Heelan kyytiin, sen verran kamuja meistä tuli. Ensi kerralla sitten ratsastetaan ilman sadekamoja, kuivalla maalla.

Hikistä ja nostalgista tunnelmaa

2011-06-13T21:49:00.001+03:00

Vietin hikistä ja keltaista sunnuntaipäivää Uimastadionilla. Hyppytorni ja katsomo ovat lemppareitani. Funkkis-arkkitehtuurin lähellä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Miljöössä maistuu myös ränsistyneeltä ja monet kaudet nähneeltä kipsalta ostettu kahvi joka tuoksuu vähän makkaraperunoilta. Kipsan kaffe maksaa maltaita ja on varsin hyvää kitkeryydestä huolimatta. Vähemmän lemppareita on lokin kakat reidellä ja liika ihmismäärä. Molemmat koettu eilen – Helsinki-päivänä oli avoimet ovet myös Stadikalle. Se näkyi ja tuntui.

Uimatornista en hyppää, paitsi ehkä kolmosesta jos oikein hyvin lahjotaan ja kiristetään.

Kappas sehän on syksy

2011-06-13T17:33:00.000+03:00

Ensin oli kuuma, niin kuuma että aamulla aikaisin tunsi intiaanikesän saapuneen kaupunkiin. Nyt on kylmä, maanantai ja arki. Täällä ollaan taas kuvioissa mukana ja blogilangoilla. Varpaita palelee ja laskeskelen työpäiviä loman alkuun. Aika monta vielä jäljellä, ei sormet ja varpaat yhdessä riitä laskuihin. Kuinkas teillä toverit?

Hyvästi

2011-06-07T12:29:00.001+03:00

Voisin käydä kertomassa rikkinäisen ja roikkuvan Primula-viirin alla, että minulle tulee ikävä.

Ja kunpa olisin osunut oikeana hetkenä sille roskalavalle minne heitettiin hienot valokirjaimet ja muut vanhan leipomon aarteet.

Kauniit herkut

2011-06-02T20:01:00.001+03:00

Suussasulavia ja niin somia ettei niitä meinaa raaskia syödä. Höpö höpö, pistelen niitä poskeen sellaista kyytiä että mahassa alkaa vääntämään.

Meinaan kesällä ryhtyä macaron-leipuriksi. Täytyy tehdä yksille kekkereille niitä suuren suuri määrä. Laittakaapas varmat ohjeet kehiin!

Viime kuukauden asu

2011-06-01T12:18:00.001+03:00

Lähes samalla setillä mennään tässäkin kuussa. Tosin sen verran kevennetään, että sukkahousut ja turhat takit heitetään nurkkaan ja samalla vapautetaan myös varpaat talviunilta!

Mikä ihana kesä! Ja mikä ihana tekosyy mennä ostamaan kirsikka-kingis.

Tiivistys viime päivistä

2011-05-30T09:41:00.000+03:00

Lauantain aloitin jumppaamalla hikihatussa, nautin ja koin totaalisen ähkyn Fazerin mielettömällä brunssilla, sovittelin valkoista kesämekkoa ja aivan liian korkeakorkoisia korkokenkiä, join lasin kuohuviintä hyvässä seurassa ja katsoin pitkän tauon jälkeen elokuvan.

Eilen juhlin äidin syntymäpäiviä Suomenlinnassa, join taas lasin kuohuviintä, lauloin ja nauroin vedet silmissä. Juoksin sateisen kaupungin läpi kahteen kertaan, palelin ja harmittelin pyöräkelvottomia säitä.

Tänään heräsin huonosti nukkueena sateiseen maanantaihin. Epäilen levottomien unien syyksi niitä Fazerin brunssikakkuja ja tuntematonta käsitettä nimeltä kohtuus.

Ai niin, keskiviikoksi on vihdoin luvattu kesää, onneksi. Huomenna on erään tärkeän tyypin syntymäpäivät. Pitäisi taas alkaa kakkukeisariksi, huoh.

Ota kannasta kii

2011-05-28T09:24:00.000+03:00

Ne on espanjalaisia. Ne maistuu laimealle kesälle. Niitä saa halvalla S-Marketista.

Hyväksi todettu

2011-05-27T23:20:00.000+03:00

Nyt meillä on matto lattialla. Puolentoista vuoden pähkäily päättyi siihen, että olohuoneen lattialle laskettiin vanha paperinaru-mattoni. Tässä kohtaa voi miettiä, että olenkohan mahdollisesti henkilö jolla on vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka tämän hetkiseen kotiimme muuttaessa olin vahvasti sitä mieltä, että mitään mattoahan meille ei sitten tule. Jossain kohtaa alkoi lattia näyttämään ja tuntumaan jalkapohjien alla siltä, että matto olisikin ihan passeli juttu. Sitten sitä oikeaa ei vain löytynyt, tai löytyihän sitä jotakin mutta ei valitettavasti tarpeeksi rahaa kukkarosta. Näin sitä sitten päätyi mattoasia hetkeksi jäähylle. Asia palasi ajankohtaiseksi kun tajusin äskettäin, kuinka lattia on alkanut näyttämään kuluneelta. Ja ratkaisu ongelmaan – se oli vanha Woodnotesin mattoni joka kaivettiin säilöstä päivän valoon. Paperinaru-matto palveli Töölön kodissa aikoinaan viitisen vuotta ja on kieltämättä vähän menettänyt ryhtiään ajan kuluessa. Pesumoka omasta takaa on myös venyttänyt pituutta. Siinä se nyt kuitenkin on ja me viihdytään yhdessä!

Jottei liian helpolla mennä ja aivosolut pysyy käynnissä – nyt olen alkanut ihastelemaan mm. Tikaun tarjontaa.

Paistaa paistaa, mutta miksi tuulee

2011-05-26T20:51:00.000+03:00

No se ravintolapäivähän sujui loistavasti. Mitäs nyt villi tuuli heitti helmat korviin useamman kerran ja pyörästä meni kumi puhki. Hyvin pääsi polkien ympäri kaupunkia, kunhan vain muisti viiden minuutin välein pysähtyä pumppaamaan ilmaa takakumiin.

Jääkärinkadun mimosabaari oli menestys ja pieni ranskalainen pop up -ravintola tarjoili taivaallista maa-artisokkakeittoa. Mutta missä on ruokakuvat? Kameraan oli tallentunut päivästä lähes pelkästään nostokurkia ja kenkiä, melko outoa.

Ravintolapäivä

2011-05-19T12:34:00.007+03:00

Olen aivan tohkeissani tulevasta Ravintolapäivästä. Ensin piti pistää oma konsepti kehiin. Kävi sitten tässäkin klassisesti – aika ei riittänyt järkkäilyyn. Oma pää on kyllä täynnä ideaa ja tarmoa. Toteutan nämä kuningasideat ensi elokuussa, seuraavana ravintolapäivänä. Olette sitten kaikki tervetulleita!

Varasin pöydän lauantai-illaksi La Cave De Soupesta. Jos ymmärsin oikein, se on iso pöytä keskellä helsinkiläistä sisäpihaa. Mitä sitä ravinteli muuta kaipaakaan – paitsi sitä viiniä ja soppaa ( ja mielellään poutasäätä). Aion myös koukata iltapäivällä Mimosabaarin kautta ja ehkäpä sitä vielä jokunen ravintolakokemus on ahdettava päivään. Tiukka paasto nyt vaan päälle, jotta masuun mahtuu kaikki lauantain herkut.

Vallan ihana konsepti, tälläistä lisää! Mitäs te? Meinaatteko osallistua?

Edit: HS kertoo lisää.

Pientä ja mukavaa

2011-05-18T10:48:00.000+03:00

Viime sunnuntaina avasin kirppiskauteni Hietsun torilla. Olin tutkimassa pöytien kätköjä vasta yhden maissa iltapäivällä. Tähän aikaan kun paikalle raahautuu tietää jo etukäteen, että suuret herkut ovat jo siirtyneet pöydiltä uusiin koteihin tunteja aikaisemmin. Jotain oli kuitenkin jäänyt minua odottamaan – vanha ja siro rannekello sekä kaksi rullaa valkoista kanttinauhaa. Nyt olenkin pari päivää kello ranteessa elänyt ja kertaakaan en ole siitä musitanut aikaa tarkistaa. Täytyy alkaa vissiin treenaamaan tätä rannekelloelämää. Ja kanttinauhat – niistä tehdään yksi hääjuttu.

Munat jääkaapin valossa

2011-05-17T12:25:00.002+03:00

Kun kukaan ei ole käynyt kaupassa toviin ja on kova nälkä, löytyy ongelman ratkaisu munakkaasta. Kaikki jämät kaapeista kulhoon ja munaparat päälle. Läiskis vaan sekaisin ja kuumalle pannulle soossi. Se oli siinä ja hyvää oli taas.

Ruskeat komistukset

2011-05-16T08:41:00.019+03:00

Kattokaas mitkä löysin kaverin mökiltä taannoin. Melkoiset metsästäjät siinä – siis nuo saappaat. Ja ne oli kokoa 44, ei haitannut yhtään.

Olisivat Hunterit muuten olleet oivat jalkineet tänä aamuna. Mikä syyssää kaupunkiin tulikaan, se kasteli minulta mustat sukanpäät ja teki latvoista kiharat.

Kuukauden maku

2011-05-15T18:35:00.000+03:00

Nyt maistuu mozzarella suussa. Olen saattanut teille joskus mainita, että olen aikamoinen ruokajumittaja. Tovi sitten selvisin papukaudesta ja nyt ollaan kurkkua myöten mozzarellassa. Jostain syystä pehmeä mozzarella on alkanut maistumaan kypsään kiiwiin yhdistettynä taivaalliselta. Yritän pitää tämän makuyhdistelmän nautiskelun tällä kertaa kurissa – ettei vaan mozzarella kokisi popcornin kohtaloa. Sitä en syö vieläkään, meni joskus kirjaimellisesti vähän yli.

Loma-albumi

2011-05-14T22:37:00.001+03:00

Siitä kun valkoinen hiekka poltteli jalkapohjia, sade kasteli hiukset ja suussa poltteli chili on jo aikaa toista kuukautta. Tänään oli hyvä hetki palata toviksi takaisin paratiisiin. Tuli vähän surullinen olo – kaipaan niin takaisin.

Hedelmälautanen saksalaisittain

2011-05-09T20:24:00.000+03:00

Olen alkanut asioimaan ruokaostoksilla tuossa Kampin Lidl:ssä. Vielä reilu vuosi sitten en ollut kyseisessä ketjussa piipahtanut muuta kuin kerran pissitauolla matkalla Jyväskylään. Sen kerran perusteella voin ainakin sanoa, että harvinaisen ystävällistä henkilökuntaa oli siinä myymälässä. Harvemmin sitä ruokakaupassa päästetään asiakas takahuoneeseen helpottamaan oloaan. Terveiset vain sinne Jyskylän lähellä olevaan putiikkiin!

Nyt olen alkanut kantamaan Lidl:stä kotiin basilikaa, rucolaa, tomaatteja, kiwejä, sitruunaa, mozzarellaa ja avokadoja. Hedelmät on aina kypsiä ja basilika maistuu vahvemmalta. Kassalla hämmästelen joka kerta, että olipas taas halpaa ja erityisen tyytyväinen olen kilpailusta Ässälle ja Koolle. Ihan saksalaisittain ei meillä selvitä kaappien täydennyksestä – on sitä silti välillä poikettava Herkkuun.

Espoossa on kesä

2011-05-08T22:29:00.001+03:00

Siellä juhlittiin äitiä, auringonsäteiden alla. Alkaa auringon ansiosta olemaan energiaa aivan eri tavalla, ehkä aamuheräämisetkin keveytyvät pikkuhiljaa. Energiasta huolimatta eipä kyllä pyöräkunto ole vielä entisellään – 10 kilometrin matka kesti tajuttoman kauan. Syytän osin romupyörääni, sitä samaa josta on vaihteet rikki ja satula liian matalalla. Eilen se piti korjata, aurinko houkutteli muille maille korjaajan ja pyöränomistajan. Mokomat heikotpeikot! Kuka sitä voisi terasseja näillä säillä vastustaa, kysyn vaan.